18. tammikuuta 2013

Yhä ylös yrittää


Vanhojen aikojen muistoksi kokeilin viikko sitten muutaman vuoden tauon jälkeen hiihtämistä. On minulla ollut jos minkälaiset sukset ja siteet vuosien mittaan. Rotanloukut, Y-siteet ja sitten näitä kärkisiteitä kahta eri sorttia. Jo monojen jalkaan laitto oli aikamoinen voimankoetus, vaikka meitä oli kaksi työn touhussa. Hiki siinä ehti tulla jo ennen kuin puolet varusteista oli päällä.

En muistanutkaan, että olin ostanut jossakin vaiheessa todella hankalasti jalkaan laitettavat monot. Tosi tukevat ja lämpimät kyllä. Monon iltti vedetään pikakiinnityksellä sopivaksi, sitten monon ulkoreunassa oleva vetoketju on saatava kiinni perille asti, jotta nilkkaa tukeva osa saadaan kiinnitetyksi tarrakiinnityksellä sopivaan kireyteen. Ihan selvästi luistelijan monot, vaikka olen aina ollut perinteisen tyylin hiihtäjä.

Miten minulle on onnistuttu myymään tuollaiset? Varmaankin monon kapean lestin ja hyvän istuvuuden takia. Ja oikean nilkan tueksi.Tasamaalatua olisin toivonut itselleni. Viikko sitten ei jäälatuja vielä ollut, joten oli suunnattava golfkentälle. Kiersin hämärissä pari kierrosta nousuja ja laskuja vältellen. Olo oli hetken kuin voittajalla. Comeback hiihtoladulle. Mieluummin hiihtäisin kuin menisin kuntosalille tai kylpylöiden tai palvelutalojen altaisiin. Kun kerran kipu riepoo koko ajan, niin riepokoon sitten vaihteeksi ladulla, kannusti fysioterapeuttikin


Toisella yrittämällä sää oli liian kylmä. Aika paljon oli hiihtäjiä suihkimassa lyhyttäkin lenkkiä. Yllätyksekseni vastaani tuli myös yksi pyöräilijä. Itsellä oli olo kuin täillä tervassa. Ohjeiden mukaan vauhtia olisi tuollaisessa olotilassa pitänyt vielä hidastaa. Miten tuosta voi enää hidastaa? -kommentti kertonee kaiken vauhdikkaasta menostani.

Onneksi pakkanen panee tänään parastaan, joten minulla on aikaa ja selkeä tarvekin selvitellä päätäni ja hiihtämisen sopivuutta tämänhetkiselle kunnolleni. Aika entinen ei koskaan enää palaa... Ei taida enää olla minun lajini. Siis kävelemään.

16 kommenttia:

  1. Hiihtämään tekisi mieli minunkin, mutta... jos kaadun niin pääsenkö yksin ylös.
    Monta talvea mennyt jahkaillessa ja 40 vuotta siitä kun on viimeksi sukset jalassa olleet.
    Sinä sentään lähdit hiihtämään. Hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiitsa,
      Siinäpä se pulma onkin. Ei pidä lähteä sellaiselle ladulle ja sellaiseen aikaan, ettei ketään muita ole hiihtämässä. Toisista välittäminen ja toisten auttaminen on nykyisin kaikkien huulilla. Toivottavasti näin on myös käytännössä.

      Aikoinaan hiihdin paljon, siksi mieli halajaa laduille...

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Ensin oli lenkkurit ja sitten Voitto-siteet.Sitten tulivat rotanloukut ja sitten Y-siteet ja lopulta kaikenlaisia viritelmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Kaikkia noita olen kai kokeillut. Nämä nykyiset monot ovat kyllä helppoja polkaista siteeseen kiinni, mutta itse monojen jalkaan laittaminen on todella vaikeaa. Luistimet olisivat varmaan vieläkin vaikeammat. Minulla ei ollut koskaan kunnollisia tukevia luistimia. Vain yhdet käytettyinä ostetut. En kyllä sitten oppinut luistelemaankaan koskaan. Lapsille kyllä yritin opettaa ja kerran kaaduin pahasti. Ranne laitettiin kyllä pakettiin, mutta alaselkää ei edes tutkittu. Ehkä tämä selkäriesa sai alkunsa silloin.

      Poista
  4. On kulunut monta vuotta siitä, kun viimeksi hiihdin. Vanhat sukset ja monot ovat yhä tallessa, mutta en mielelläni hiihdä puistoissa tai jäällä. Parhaat hiihtoladut ovat kauempana. Toivottavasti sää lämpenee ja pääset uudelleen hiihtolenkille.
    Täällä oli aamulla -22 astetta eli talven ennätyspakkanen täällä saaressa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,
      Keväämmällä jäällä on hyvä hiihtää, ellei tuule liikaa. Onhan se tasainen latu tavallaan yksitoikkoista, mutta ei tarvitse pelätä kaatumisia niin paljon.

      Se kovin pakkasaamu näkyy olleen tänään siellä etelässä. Täällä on jo lauhtunut melkein 20 astetta eilisestä ja sataa lunta. Huomiseksi lupaa taas liikaa pakkasta. Kovin on vaihtelevaista nyt...

      Onko sinulla vielä tallessa jotkut Kalevin mainitsemista suksisiteistä?

      Poista
  5. Hyvä sinä, kun rohkeasti lähdit hiihtämään. Mahtaako sinulla olla luisteluhiihtoon parhaiten soveltuvat monot, kuvauksestasi päätelleen? Sellaiset korkeavartiset?
    Minä hiihdän oikeastaan melko paljon. Useampi päivä, mutta ei enää niin pitkiä reissuja. Monesti lähden pitkin metsiä ja vaarojen rinteitä metsäsuksilla umpilumeen hiintämään. Se on lumimetsässä aivan loistavaa ajatusten tuulettelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii,
      Ilmeisesti ovat, tai ainakin sekä että -hiihtoon sopivat. Umpihankihiihdosta ei kohadallani tulisi enää mitään eikä ole kyllä välineitäkään.

      Metsä, niin talvella kuin kesällä, on paras pääntyhjennyspaikka.

      Poista
  6. Liisa, Sinulla tuntuu olevan hyvät hiihtovarusteet. Talven eka kerta on eka kerta. Ehkä seuraava kerta käy jo vaivattomammin ja tuntuisi nautittavammalta. / Pyöräilijä ladulla kuulostaa aika merkilliseltä, jalankulkijan vielä jotenkin käsittää, vaikkei heilläkään ladun päällä kävelyyn oikeutta ole. / Täällä päin Suomea on pakkanen laskenut, liekö kahdeksaakaan enää. Hiihtokelit olisivat mitä parhaimmat. Kun aurinko leutona pakkaspäivänä oikein kauniisti paistaa ja saa lumen sädehtimään puiden oksilla, tulee haikea olo. Kuinka ihana olisikaan hiihtää rauhaisaa vauhtia metsässä ja välillä pysähtyä katselemaan luontoa ympärillään. Sitten muistan, että hiihtämisestäni taitaa olla neljä talvea. Pitäisi ostaa hiihtohousut, ehkä uudet monotkin, kaivettava sukset kellarikomerosta kaikkien muiden tavaroiden takaa, ja harjoiteltava ensin tasaisella muutama kerta. Rotanloukuilla varustetut järviseni kyllä riittäisivät meikäläiselle vauhdin antajiksi. Hidas etanahiihtäjä (minä) tosin olisin ja nopeampien tiellä huohottaessani ylös jyrkkää mäkeä ja varsinkin keikahtaessani jyrkässä alamäkikurvassa pyllylleni tientukoksi. Sieltä ylösmöhkiminen saattaisi kestää aika pitkään noilla lumimäärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      Täällä on jatkuva kiista talvisen Puijon käyttöoikeudesta. Jalankulkijat eivät saa latu-urille mennä. On oikein kieltotaulutkin. Ilmeisesti pyöräilijöille ei ole vielä hoksattu kieltotauluja laittaa.

      Vanhemmilla varusteilla hiihtämisen kokeilut tauon jälkeen tuntuisivat helpommilta. Olin vain hiihtänyt vanhat monot puhki, siksi on tullut hankituksi nuo uudet hankalan tuntuiset monot.

      Nopeammat ohittavat ladulla. Se ei ole mikään ongelma. Omat ongelmani liittyvät enemmän fyysisiin rajoitteisiin ja kuntoon. Riskiryhmää olen jo.

      Kyllä sitä voi hiihdellä kevyessä toppavaatteessakin, joten siitä vain kokeilemaan, ellei muita esteitä ole.

      Poista
  7. Tuo alimmainen kuva kyllä houkuttelee. Tulee hyviä muistoja mieleen. Hyvä latu, hyvä luisto. Mutta ne on niitä muistoja, koska nykyisin en hiihdä. Katsotaan sitten joskus jos muutan muualle.

    Jospa kokeilet vielä ja alkaa tuntua paremmalta. Onhan ulkoilma kuitenkin parempi kuin kuntosalit ja muut : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo,
      Kyllä on tarkoitus kokeilla vielä uudelleen, kunhan olo ja kunto tasoittuvat. Tuolla ylhäällä on kyllä kauniimmat maisemat kuin täällä alhaalla. Muistan ulkoa nuo lenkit vielä. Noissa maisemissa kulki aikoinaan ns. ensilumenlenkki. En tiedä, oliko tänäkin talvena.

      Poista
  8. Oletpa sinä rohkea kun yrität hiihtää. Ennen hiihdin minäkin. Nyt en enää, en edes unissani.
    Blogissani olisi sinulle tunnustus, ole hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simpukka,
      Ehkä uhkarohkea, mutta en niin uhkarohkea että yksin lähtisin.

      Kiitos tunnustuksesta!

      Poista

Kommentoi sinäkin!