9. tammikuuta 2013

Arki alkoi


Keskitalven sää vaihtelee. Eilenkin aamupäivällä satoi hetken alijäähtynyttä vettä ennen kuin se muuttui kauniiksi pehmeäksi lumisateeksi. Maanantaina koko tienoo oli kuuran valkaisema. Vaikka tiedän viimakertoimen hyytävän pakkasen kymmenenkin astetta alemmaksi iholla, pakottaudun joskus silloinkin ulos. Se päivittäinen minimi.

Sillä kertaa tungin taskuihini liikaa tavaraa. Kännykkä on tietenkin aina mukana turvapuhelimena ja se pakollinen Dinit. Kun katselin ikkunasta kaunista pastellimaisemaa ja näin auringon kultaavan jo vastarantaa, päätin ottaa kamerankin mukaan. Posti on lukollisessa laatikossa. Siis avainkin lenkkeineen sujahti taskuun.

Mittari näytti silloin 17 miinusastetta, joten vaatekerroksista ei voinut tinkiä. Paksujen rukkasten sisään ranteenlämmittimet, kaulaliina kasvojen eteen ja lampaanvillaiset korvalaput päähän. Kävelysauvat olisivat saaneet jäädä kotiin, koska niiden, rukkasten ja kameran kanssa temppuillessa pääsi käymään sillä tavalla, että kylmyyden takia lyhyeksi jääneen retkeni päätteeksi havaitsin pudottaneeni kamerani.

Olin kai alitajuisesti ennakoinut tapahtuman, koska olin vuoden lopussa tyhjentänyt muistikortin. Itse emme kameraa löytäneet, vaikka lunta ei ehtinyt sataa. Joku ystävällinen ohikulkija oli nostanut sen roikkumaan piharakennuksen seinällä olevaan naulaan. Ei sitä omia jalansijojaan tutkiessaan osannut nostaa katsettaan silmien korkeudelle.

Kannatti laittaa ilmoitus seinälle. Illalla kaksi poikaa soitti ovikelloa ja kiikutti kadonneen kameran takaisin omistajalleen. Ajattelin, että ellei kamera löydy samana päivänä, se on menetetty.

Ylempi kuva on kamerankadotusreissulta, alempi pari päivää aiempi. Tuolloin viima oli vielä navakampi.

10 kommenttia:

  1. Kyllapa siella on kylmaa - meilla ei ole viela pakkasta ollut kuin ehka kerran, ja silloinkin vain juuri nollan paikkeilla! Itse asiassa tunuu liiankin lampimalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hélène,
      Kovin vaihtelevaa on ollut. Nyt on taas vaihteeksi ns. kelivaroituspäivä l. lämpötila alkaa lähestyä nollaa.

      Poista
  2. Huh, olipa hyvä, että kamera löytyi. Kyllä rehellisiä ihmisiä on vielä maailmassa.
    Täällä tänään lämpötila nipin napin pakkasella ja lunta satelee hiljalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiitsa,
      Hyvä niin. En olisi osannut valita uutta.

      Tällä kertaa kävi onneksi näin. On tälläkin alueella liikkunut myös epärehellistä porukkaa. Pihoilta ja tyhjistä asunnoista on hävinnyt tavaraa. Nämä hämärähenkilöt tuskin välittäisivät taskukokoisesta kamerasta.

      Poista
  3. Onneksi sait kameran takaisin. Olen todennut, että rehellisiä ihmisiä on yleensä joka paikassa. Itse olen saanut hukkaamani tavarat takaisin, paitsi käsineet, jotka helposti unohtuvat tai putoavat jonnekin. Pitäisiköhän niihin laittaa puhelinnumero?

    Ensimmäisessä kuvassa on ihana valo taivaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,
      Kamerassakin olisi hyvä olla puhelin, ja onhan niitä laitteita nykyisin jo sellaisia. Tosin kai toisinpäin: puhelimia, joissa on hyvä kamera. Etsiminen olisi helpompaa. ;)

      Kirkkaina pakkaspäivinä huomaa jo selvästi päivän pidenneen. Tuo valo se saikin minut lähtemään ulos.

      Poista
  4. Voisiko sanoa talvesta: kaamos-vesi-lumi-pakkas-talvi...?
    No... sellaista se on ollut ennenkin.
    Kyllä suomalainen sen kestää...
    Terveisin Eko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eko,
      Kaikkea mainitsemaasi keliä on riittänyt, mutta niin se on kai ollut ennenkin. Koskaan en muista sään vuoksi joutuneeni jäämään pois koulusta tai töistä. Pakkasrajaa sovellettiin vain ulkoliikuntaan ja välitunneilla sai olla sisällä kovalla pakkasella.

      Poista
  5. Liisa, hyvä että kamerasi löytyi! Yhtä onnellisesti ei käynyt minun vihkisormukselleni, joka joulun alla kirposi sormestani kauppakierroksella ilmeisesti käsinettä riisuessani. Huomasin asian melko pian ja tein saman kierroksen uudestaan, jätin yhteystietoni kassoille ja pari viikkoa myöhemmin poikkesin kyselemässä löytötarvaratoimistostakin. Turhaan. Mennyt mikä mennyt, 44 vuotta ehti sormeani koristaa. Nyt olen kai morsian uudelleen, kun vain kihlasormusta kannan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      Voi harmi! Itseltäni putosi joku kesä sitten timanttisormus tuonne järven pohjaan. Ei tullut muuten mieleen käydä kysymässä sitä löytötavaratoimistosta. Saattaa joku kalastaja joskus yllättyä.

      Juu, morsian olet. ;)

      Poista

Kommentoi sinäkin!