19. lokakuuta 2012

Sateista mutta lämmintä lokakuuta



Me ihmiset olemme osa luontoa.  Olen seurannut ikkunasta, miten vieri vieressä kasvavat lehtipuut pudottavat kesäasunsa eri aikaan. Toinen on jo aivan alaston, toinen vielä osin vihertää. Kasvualusta ja valo ehkä vaikuttavat. Luulisi niistä kummankin saaneen saman määrän lämpöä, vettä ja ravinteita, koska juuret ovat kumminkin samassa maaperässä, peräti ristikkäin ja lomittain. Niin liki. Vaan ei.


Syksyyntyy tämä tästä. Heitimme vihdoin ahkeraliisan pois parvekkeelta. Vielä poimin muutaman uuden varren pihapenkin liperistä kuivumaan. Pientareilla puna-apila, siankärsämö eivät anna periksi. Sen sijaan hämmästyin, kun näin vielä metsäkurjenpolven ja päivänkakkaran kukkivan. Ei, ei se ollut se peltosaunio, vaan aito leucanthemum vulgare, Keski-Suomen maakuntakukka, jonka olen lapsena oppinut  nimellä  crysanthemum leucanthemum. En ole perehtynyt, milloin ja miksi nämä tieteelliset nimet ovat muuttuneet. Mikään ei ole todempaa kuin jatkuva muutos.



Linturintamalla on käyty pihapihlajien marjoista huikeita taistoja. Tilhet. Ajoittain istuvat kylläisen näköisinä runsaasti pituutta venähtäneiden koivujen nyt jo lehdettömillä latvaoksilla. Veivät sen mitä räksiltä jäi. Tintit kuikkivat ikkunasta sisään. Joku lentää suoraan ikkunalasiin aurinkoisella säällä. Mitä lie pihassa tapahtunut, kun eräänä aamuna löytyi vain kasa höyheniä.



Sisällä joulukaktus avaa pian kukkansa, passiflora citrina muutaman melkein joka päivä. On harmaata ja märkää ja rapaista ja liukastakin siellä missä lehdet ovat liimautuneet märkään alustaansa. Lämmintä tuntuu vielä riittävän tälle syyslomaviikolle. Ja sadetta sadetta. Sitä jotenkin olisi tahtonut nähdä kuivan syksyn kuulaine päivineen. Ruskaiset lehtikuuset ja lehtipuut antavat sentään valoa ja iloa. Ja se joutsenperhe, joka tänäkin syksynä levähti tuossa lammella ihan lähellä ja se eilinen muutaman joutsenen, tosin etäinen, ylilento. Suunta ei ollut vielä etelään.

16 kommenttia:

  1. Päivänkakkarat kukkivat vielä minunkin pihallani. Ovat hieman apean näköisiä tähytessään lähestyvää lumirajaa joka on vain neljänsadan metrin korkeudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ari,
      Aika apeita olivat täälläkin lunta odotellessaan. Alkaa olla ensilumen aika.

      Poista
  2. On aivan yleistä, että koivut jonottavat sekä lehtimisessä että lehtien pudottamisessa. Parina vuotena minun aikanani siellä satoi paksun lumen keltaisille koivuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Ei ole vuodet veljeksiä. Saa nähdä, kuinka tänä vuonna käy. Yöllä tuuli ja satoi kovasti, mutta tämä päivä olikin aurinkoinen.

      Poista
  3. Tilhet täälläkin ilmestyivät isona parvena puihin ja pensaisiin, yhden kohtalona oli törmätä päin ikkunalasia ja menettää henkensä.
    Tänään sai ihailla hienoa lehtisadetta oikean sateen lomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosina,
      Tilhiä on tosi paljon ja pihlajat ihan paljaat. Jos jossakin pihlaja kasvaa aivan seinän vieressä, siinä saattaa olla marjoja vielä. Osaavatkohan ne ihan oikeasti varoa ihmistä?

      Poista
  4. Syksyn kirkasta kuulautta on tänäkin vuonna - vaikka tunteja kerrallaan, siellä täällä. Se hihkaisee tullessaan: nyt, ota hetkestä kii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellinoora,
      Olet oikeassa. Tänään onkin ollut huikaisevan kirkas päivä. Kävelyllä on käyty ja ihailtu lehtikuusten loistoa sinistä taivasta vasten.

      Poista
  5. Onkohan puilla sisäinen kello tai kalenteri? Olen vuosikymmenet seurannut tiettyä koivua, joka herää talvihorroksesta ensimmäisenä joka kevät. Tiistaina kaikki lehdet olivat varisseet siitä vaikka naapuripuissa oli vielä kellastuneita lehtiä.

    Talitintit pyrkivät sisään avoimesta ikkunasta syksyllä. Tänä syksynä meillä on ollut vain muutama talitinttivieras sisällä koska olemme muistaneet pitää ikkunat tarpeeksi pienellä raolla. Siitä huolimatta tintit käyvät katsomassa, pääsisikö sisällle lämpimään.

    Täälläpäin on satanut joka päivä. Sadevaatteet kuuluvat vakiovarustukseen...

    Liisa, hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,
      Saattaa niillä olla. Kaadetut pihakoivumme olivat niitä myöhäisiä. En oikein vieläkään ole tottunut avoimeen näkymään ikkunoista. Nyt on paljon useammin laskettava sälekaihtimet alas.

      Talitintit rikkovat hyttysverkot, ellei ota niitä pois ajoissa syksyllä. Kokemusta on.

      Mielenkiintoista nähdä, vieläkö vettä riittää lumeksi, kun sitä on niin paljon vesistöissä ja maaperässä. Ojat monin paikoin täynnä.

      Hyvää viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  6. Aurinko ilmestyi hetki sitten esiin päiväkausien sateen jälkeen. Kaupunkikodin kukkamaassa helottaa kolme punaista asteria. Mökin pihamaallakin sinnitteli vielä muutama annansilmä. Metsä ympärillä oli hiljainen ja "järven pintaa sade soitteli."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      Varsinaisten viherpeukaloiden pihat kukoistavat täälläkin vielä kauniina. Itse seurailen kulkiessani, mitä tuolla hoitamattomilla paikoilla kukkii. Kyllä siellä on vielä harakankellojakin ja lupiineja tietenkin. Ja paljon sellaisia pieniä kukkia, joita en tunnista tai huomaa.

      Mitä jää mieleemme menneestä kesästä? Ehkä se sateen soittelu?

      Poista
  7. Kaunis tuo sinun yläkuvasi, vihreällä pohjalla violetti kukkanen, mikä se onkaan. Luonto ja värit ovat hyvin hoitavia, vai mitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pau,
      Kiitos. Se on mustanmerenruusu, joka on laitettu jo talvilepoon pimeään.

      Vielä on ilahduttvia ruskanpilkahduksia jäljellä. Tänä aamuna ensipakkanen, tosin vain miinus 2.

      Poista
  8. Paljon olisin voinut sanoa minakin, jotkut puut ovat jo kaljuuntuneet, toisissa on viela vihreat lehdet. Ahkeraliisa kukkii kuitenkin viela kukkapenkissa, pelargonia ruukussa rappusilla. Harmaata on, mutta lamminta. Punatulkki lensi vasten lasiovea, ei olisi pitanyt pesta lasia niin puhtaaksi!
    Ajuga reptens kukkii sinisena, samoin esikot... ei aivan tavallista tahan aikaan vuodesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hélène,
      Esikko ainakin kai ikäänkuin kuuluisi kevääseen. Mutta nyt näyttää siltä, että talveksi tämä syksy kääntyy. On kirkasta ja lämpötila on ihan hiukan pakkasen puolella. Etelään tekisi mieli.

      Todennäköisesti tänäänkin joku lintu törmää ikkunaan, vaikka niitä ei ole edes pesty pitkään aikaan.

      Ja ihme on tapahtunut: Lukija-kuvat näkyvät taas. Itse en ole tehnyt mitään.

      Poista

Kommentoi sinäkin!