12. syyskuuta 2012

Hyvälle tuulelle


Blogeissa kiertää hyväntuulenkirjahaaste. Haavetar haastoi minutkin listaamaan kymmenen. Remontin jälkeen kirjat ovat vieläkin lajittelematta. Hetken mietittyäni, huomaan, että melkein kaikki mieltäni ilahduttavat kirjat ovat ns. lastenkirjoja. Ja eläimellisiä. Tai satuhahmoja, kuten muumit, nallepuhit ja peukaloiset, myyrät, barbapapa...

Ensimmäiseksi tulevat mieleeni lastenkirjat, loruttelut, sanailoittelut kuten Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu (1) ja Hanhiemon iloinen lipas(2).  Lasten omakätisten ylimääräisin piirroksin kuvitetut ja nurkista nuhjaantuneet kappaleet ovat käsittääkseni lähteneet jo heidän matkaansa maailmalle.

Vunukoiden kanssa olen tutustunut uusiin lastenkirjoihin. mm. Aimo Havukaisen ja Saku Toivosen Tatu ja Patu -kirjoihin. Niistä voisi mainita Tatu ja Patu työn touhussa (3). Tatu ja Patu ovat kotoisin Outolasta. Siksi he eivät tiedä miten heidän tulisi oikein toimia. Kaikkihan haluavat olla tärkeitä ja tarpeellisia kuten esim. mikroaaltouunitukihenkilö ja talouspaperiasiantuntija.

Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa, joka kuvaa ennenvanhaa (mutta minulle lapsuudesta tuttua ja nyt niin hauskalta tuntuvaa) maalaistaloelämää (4). 


Minulle uusi hyväntuulen tuttavuus on ollut Jujja Wieslanderin Mimmi Lehmä Ja Varis-kirjasarja(5). Mimmi on optimistinen ja uskoo suoriutuvansa mistä vain. Vieressä kraakkuu Varis aina pahinta peläten, mutta ystävyys säilyy kaikista seikkailuista ja kommelluksista huolimatta. Mimmi lehmä kiipeää puuhun. Lehmä saa laastarin. Lehmä kelkkamäessä.  (Ja Mummuhan on uudella i-kielellä Mimmi ja se se vasta hauskaa on ja alkukielinen Mamma Mu myös.)

Tietenkin pidän niistä, jos kerran palaan aina silloin tällöin Mirja Tervon tietokirjaan Lehmä (6), joka  hauskalla tavalla ja perusteellisesti kertoo ihmisen ja lehmän yhteiselosta. Toki meidän jokaisen pitää tietää ja lapsille opettaa, mistä on lähtöisin se raakamaito (sic), josta ne kaikki 80 erilaista maassamme myynnissä olevaa maitovalmistetta tehdään.

Jukka Parkkisen Karhukirjeet ovat myös riemullista luettavaa tai kuunneltavaa (7).

Kennet Grahamon Kaislikossa suhisee ja Robert C. O´Brienin Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat kuuluvat ehdottomasti tähän luetteloon (8-9).

Ja kyllähän minä tulin hyvälle tuulelle kuunnellesani ensimmäisen kerran Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan (10). Se ruskea kastike ei enää yhtä paljon hykerryttänyt.


8 kommenttia:

  1. Liisa, kuten Sinä olen lapsenlapsen kanssa saanut viime vuosina runsaasti iloa lähes kaikista mainitsemistasi kirjoista. Mimmi Lehmä erityisesti hurmasi sekä lasta että itseäni. Viirun ja Pesosen seurassa olemme viihtyneet myös, heidät lisäisin omaan listaani. Mielensäpahoittaja on unohtunut lukea,vaikka Nenäpäivä oleilee kyllä kirjahyllyssäni. Kiitos, että muistutit! ps. Miltä asahi on tuntunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      Kirjoja on niin valtavan paljon, vanhoja ja vallankin nykyisin näitä uusia.

      Asahi (60min) on tuntunut melko vaativalta, koska siinä tehdään liikkeet seisten. Katson vielä muutaman kerran ennen kuin uskallan lausua oikeastaan mitään puolesta tai vastaan. Sali on täynnä, joten jotakin siinä on, koska monet ovat harrastaneet sitä muutaman vuoden.

      Poista
  2. Jukka Parkkisen Karhukirjeitä kuuntelin aikanaan radiosta, tosi mukavaa kuunneltavaa.
    Kirsi Kunnaksen kirjat ovat olleet aina mielilukemistani, ja Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa kuuntelin ihastuneena radiosta. Antti Litjalle kyseisen kirjan luku sopi kuin nenä päähän!
    Nyt on luettu uusinkin Tuomas Kyrön kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosina,
      Antti Litjan lukemana minäkin kuuntelin Kyrön kirjan. Minulla on lukemiset aika vähissä. Silmät rasittuvat, ehkä kuivuudesta tai jostakin muusta syystä. Alkaa kaikki paikat prakata.

      Poista
  3. No jaa... Minä olen Nököhampaan ja Hipsuvarpaan kasvattama. Poikani huiteli Viisikon remmissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Kouluaikana tuli luettua paljon kirjoja, opiskeluaikana liikaa. Pitää olla melko hyvässä kunnossa, että jaksaa keskittyä lukemiseen kunnolla. Lastenkirjat, varsinkin kuvitetut, ovat sopivan mittaisia.

      Poista
  4. Kiitos Liisa! Tulin näistä lukumuistoistasi hyvälle tuulelle! - Iso osa on jaettuja. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haavetar,
      Äänikirjojen kohdalla lukija vaikuttaa paljon. Siksi lapsillekin pitäisi jaksaa lukea eläytyen. Aina ei kyllä jaksa.

      Kirpeitä syyspäiviä sinne!

      Poista

Kommentoi sinäkin!