17. helmikuuta 2012

Äidinkielestä I



Abiturienttien jätettyä opinahjonsa, riehakkaasti ja samalla haikeasti Suomen Kuvalehti räväyttää kansikuvallaan  Luin ko. kiinnostavan artikkelin Meillä on kaunis kieli - Miksi emme pidä siitä parempaa huolta. Sitten kävin testaamassa täällä, osaanko itsekään enää suomea. Tulokseni oli 8/10. 

Ylioppilaskirjoitusten tulokset äidinkielessä ovat huonontuneet vuosi vuodelta, vaikka kirjoittaminen on lisääntynyt. Nykynuoret kirjoittavat enemmän, mutta he käyttävät tekstinkäsittelyohjelmia, jotka eivät osaa tavuttaa eivätkä tiedä pilkun paikkaa. Äidinkielen kursseja on vähennetty. Englannin kieli jyrää. Ei viitsitä käyttää sanojen hyviäkään suomenkielisiä vastineita.  Sä-passiivista syytetään Mika Häkkistä.

Olin ajatellut postata itseohjautuvuuteen perustuvasta Open space -menetelmästä. Jätän kirjoittamani  luonnoksen osaksi tätä postausta. Siinähän on kyse vähän samasta teemasta. Kun kirjoitin sitä, ajattelin samalla koulutyötä ja ns. VESO-päiviä (onkohan niitä vielä?), joissa olisi joskus tehnyt mieli käyttää allamainittua kahden jalan lakia.

Open space -menetelmää, jonka on kehittänyt amerikkalainen Harrison Owen, käytetään nykyään perinteisten kokouskäytänteiden tilalla. Oli teema mikä tahansa, on viisasta yhdistää kahvi- ja lounastaukojen synergia ja innostus kokouksen asiaan paneutumiseen ja tuloksellisuuteen.  Kyse on meille niin tutusta workshop-työskentelystä, joka sopii sekä pieniin että suuriin seminaareihin.

Open spacessa on neljä periaatetta ja yksi laki.
  1. Kuka tahansa onkin paikalla, on oikea henkilö.
  2. Mitä tahansa tapahtuu, se on oikein.
  3. Kun jokin alkaa, sen alkamisaika on aina oikea.
  4. Workshop loppuu, silloin kun se loppuu.

Ja se yksi ainoa laki on kahden jalan laki. Mikäli kenestä tahansa workshopissa tuntuu, että hän on väärässä paikassa, on käytettävä kahta jalkaa ja mentävä mielenkiintoisempaan paikkaan. Voi mennä vaikka kahville, jos siltä tuntuu. Sanovat, että tällä tavalla workshopeista vuotaa negatiivista energiaa ulos ja positiivista tulee sisään.

Open space lopetetaan jakamalla kokemukset lyhyesti.
Jos nyt kukaan sattuu enää olemaan paikalla. Ex-open painajaisuni.( kirj. huom.)

Lisätietoja kiinnostuneille: http://www.openspaceworld.org/

11 kommenttia:

  1. Mukava testi!
    Tyydyttävä kahdeksan minullekin. Häkkisen sä-sana jäi tosiaankin elämään puheisiin, inhoan sitä sydämeni pohjasta.:(
    Suomalaisten puhe- ja kirjoitustaito ei ole enää kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosina,
      Yhdessä kysymyksessä en kahden vaihtoehdon kohdalla nähnyt mitään eroa. Minulla taitaa olla silmissäkin vikaa.

      Vierassanoja vilisee varsinkin sosiaalisen median pioneeriporukan teksteissä. Olen ihan ulalla niistä, mutta silti yritän seurata.

      Kotus-blogia on esimerkiksi mielenkiintoista seurata.

      Tietenkin kieli muuttuu maailman muuttuessa. Tässä ei vain itse tahdo pysyä mukana.

      Poista
    2. Rosina,
      Tuo linkki meni vähän eri paikkaan kuin tarkoitin, mutta näkyy sitäkin kautta pääsevän Kotus-blogiin. :)

      Poista
  2. Kielikoulu olisi minulle tarpeellista. Tein testin, se tuntui helpolta vain yksi väärin, siitä huolimatta kirjoitan täällä netissä hätäisesti. Luulen, että syynä on tämä kiire, kiire kaikkialla. Ja tietysti netin helppous sanoa sanottavansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena,
      Melkein kaikilla täällä verkossa tuntuu olevan kummallinen kiire. Minua on tänään askarruttanut valokuvablogin komenttilaatikon kirjainestot, joita en saa millään pois. Taidan vaihtaa jonnekin muualle...

      Poista
  3. Testitulokseni oli 8/10. En erottanut pilkkuja tarpeeksi hyvin, koska sain aamulla pistoksen toiseen silmään. Tuskin olisin kahdella silmällä päässyt parempaan tulokseen. Testi oli oikein hauska. En ole löytänyt vastaavaa ruotsin kielen testiä netistä.

    Kielikellossa (Kotusin julkaisu) on samantapaiset testit, mutta mielestäni ne ovat vaikeampia kuin nämä yo-kirjoitusten testit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,
      Hyvä me! Välillä on kiva mitata, vieläkö kielioppi ja pilkkusäännöt ovat muistissa edes siedettävällä tavalla. Kirjoitusvirheistä voi syyttää aina joko liian hitaita tai nopeita näppäimiä.

      Jossakin vanhassa postauksessa minulla oli linkki kuntavisaan. Siinä sai kerrata maantietoa. Kuntia kun toistaiseksi vielä on aika monta.

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  4. Jänskä testi; yksi meni vikaan ja niin perusasiassa kuin erisnimen kirjoittamisessa isolla kirjaimella. Tuijotin vaan niitä pilkkuja ja yhdyssanoja ym. En ymmärrä, että niin sokea olin. Nykyään huomaan (jälkikäteen)aika usein kirjoittaneeni selviä virheitä. Puuttuu kirjaimia, ja joskus saattaa puuttua sana. Vanhan, kankean näppäimistön piikkiin en voi pelkästään huolimattomuuttani laittaa. Iso syy on se, etten useinkaan oikolue tekstiäni, mutta onko muitakin syitä? Semmoisia, joita en haluaisi ajatella. ps. terveisiä Lailalta (kommentin lähetys muuttunut?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Delilah,
      Hieno tulos! Yhdyssanasäännötkin ovat aika kimurantteja, mutta erisnimet olen tottunut kirjoittamaan isolla alkukirjaimella. Osalla nekin ovat pienellä kirjoitettuja verkossa, joten siinäkin olen alkanut lipsua.

      Minä en esikatsele kommenttejani muulloin kuin yrittäessäni saada linkin aikaseksi. Kuten tuolla aiemmin vastauksessani Rosinalle. Teen niitä niin vähän, että en koskaan oikein muista, mihin suuntaan >:t ja <:t tulisi laittaa. Ja konehan ei ymmärrä, jos tulee pieninkin virhe.

      Eilen venklasin blogieni kommenttijuttuja, koska kuvablogiin on ikävä kirjainesto, jota en saa millään ilveellä pois. Omalla kohdalla ainakin nuo estot vähentävät kommentoini-intoa. Käynpä tarkistamassa, millaisin asetuksin kommentointimahdollisuus jäi.

      Poista
  5. Testitulokseni oli 10/10. No, ehkä jotain on jäänyt mieleen, opiskelinhan suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta. Mutta olen ajatellut, että jo kauan aikaa sitten on alkanut alamäki. Ehkä onkin, nyt tuli osin tuurilla täysosuma. Olisipa ollut lotto kyseessä :). Tai en tiedä. Lottovoitto tuo ongelmia, kuulema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastu,
      Hienoa! Itse yritin suoriutua lukioäidinkielellä. :) Aikoinaan opin kieliopin aika hyvin mielestäni, koska minulla oli hyvä muisti. Sittemmin mukaan ovat tarttuneet kummalliset lauserakenteet, -kin-suffiksin liika käyttö ja vaikka mitä.

      Sinulla on huikea kielitaju, tekstisi imaisevat mukaansa eikä sinulta taida puuttua mielikuvitustakaan. Jos minulle olisi joku lähettänyt viime aikoina jonkin tunnustusnapin, lähettäisin sen sinulle välittömästi. :) Onneksi se lottopotti meni edes puoliksi. Vähemmän ongelmia.

      Poista

Kommentoi sinäkin!