12. marraskuuta 2011

Elämän jäljet


Tämänhetkisiä megatrendejä ovat kierrätys ja ympäristötietoisuus. Ei käy entisaikainen roinan kierrätys kivien onkaloihin, suohautoihin ja järvien pohjaan. Sekin aika on nähty. Kierrätysmateriaaleista kehitetään aivan uusia materiaaleja, ja vanhoille tavaroille keksitään uusia käyttötarkoituksia. Myös jätteiden minimointi on tärkeää. Trendit, kuka niitä sitten alulle laittaakaan, näkyvät rustiikkina luonnollisuutena. Vanhanajan lattialankut olisivat melkein must. Maalainen mikä maalainen.

Elämän jäljet ja ja tietty kuluneisuus saavat nyt näkyä. Vanhoilta ja kulahtaneilta, jopa ruostuneilta näyttäviä pintoja pidetään kauniina. Sisustus- ja naistenlehtiä plaratessa tulee mieleen rappioromantiikka. Tuote-esitteet sen sijaan ovat kalliille paperille painettuja painavia magazine-julkaisuja, joissa kodin kiintokalustesommitelmat loistavat uutuuttaan avarissa tiloissa.

En ole mikään sisustusihminen. Kotini esineillä huonekaluista alkaen on tarinansa. Jokaisella kirjalla omansa. Liika on kuitenkin liikaa. Kompastellessani ahtaudessa ahdistun ja haluan ulos avaraan tilaan. Mieluummin menen metsään kuin toinen toistaan loisteliaampiin ostoshelvetteihin, joiden avajaistarjouksia hamuavat ihmispolot ovat päästä hengestään.

Kotini on linnani. Home Sweet Home. Vuosikymmenien aikana kotoisaksi kulunut koti on kunnostettava lämpimäksi eikä se ole yksinkertaista.Elämä yllättää milloin mitenkin, mutta toivottomimmillakin hetkillä sanovat toivon olevan. Se on vain kotvan kadoksissa. Jostakin nousee valo.

Hyvää isänpäivää!

15 kommenttia:

  1. Vedän rajan ruosteeseen. Ruostunut tavara on pilalla. Sen hyväksyminen on vain laiskuutta. Tosin, jos oikein kaunis ja mieleinen esine on vähän ruostunut...

    VastaaPoista
  2. Mikä saa ihmisiä jonottamaan avajaistarjouksia? Ilmainen tai halpa tavara ei voi olla ainoa syy. Ehkä jonottaminen on jonkinlainen "happening". Jumbon tapaus on surkuhupaisa. Meille tuttu Verkkokauppa muutti uusiin tiloihin muutama päivä sitten. Lehtitietojen mukaan monet viettivät pari yötä teltassa, jotta saisivat ilmaisen kännykän. Avajaispäivänä jono oli 500 m.

    Kierrätys on hyvä asia. Yritän kierrättää kirjatkin, vaikka en pysty luopumaan läheskään kaikista. Toiset kirjat annan ystäville, toiset vien kirjastomme kierrätyshyllyyn.

    VastaaPoista
  3. Huh, olipas Jumbossa hurjaa menoa. Vältän isoja marketteja, varsinkin avajaisia.
    Elämän jäljet - tulee mieleen vanha rakas sohvamme. Sen selkänojaa vasten opettelivat ensin lapset, sitten lastenlapset päälläseisontaa. Siinä sai maailman makeimmat unet TV:tä katsellessaan. Siihen kissaneitomme synnytti kuutoset...

    VastaaPoista
  4. Täällä oikean rappion maassa asuessa ei kauheasti riitä silmää rappioromantiikalle, mutta kieltämättä uusissa luksusasunnoissa luksushuonekalujen keskellä rappiokin saa uusia ulottuvuuksia.
    Olin ihan ällistynyt lukiessani noista ostosjonoista Suomessa. Tiedän kyllä että on paljon ihmisiä joilla ei ole varaa hankkia uutta paitsi juuri jonottamalla supertarjouksia, mutta niin paljon..oikeasti?
    Terassin kattoako siinä rakennetaan?

    VastaaPoista
  5. Mayo,
    Niinpä. Riippuu varmaankin juuri siitä ja missä ko. esinettä säilyttää.

    Olivia,
    Kai se joillakin on säästäminen. Kyynärpäätaktiikka näyttää muuttuneen tavaksi. Huonompikuntoisella ei ole mitään asiaa noihin mittelöihin. En koskaan ole käynyt alennusmyynneissäkään niiden alkaessa. Sitten jos sitten menee, ei enää tarvitsekaan ostaa mitään, koska sopivan kokoiset vaatteet on myyty.

    Olen ajatellut viedä kirjoja tuonne sairaalan osastoille. Niitähän voi ripotella melkein koordinaattien tarkkuudella, jos on sellaiseen intoa. Oliko se sitä bookcrossingia?

    VastaaPoista
  6. Simpukka,
    Samoin minä. Minulta puuttuu kokonaan shoppailugeeni. Kun ei lapsena koskaan käynyt muilla kuin ruokaostoksilla, ei siihen ole muotoutunut tarvetta. Hyvä että sai lasten kotona ollessa rahat riittämään.

    Ihana sohva. Sen on täytynyt olla onnistunut valinta, jos se kestänyt kaiken mainitsemasi.

    Sirokko,
    Joo, ei täällä näytä taantumalta eikä lamalta, jos seuraa uutisia uusista ostoskeskuksista. Sitten se ralli täälläkin vasta kai alkaa, kun Ikea rantautuu myös tänne.

    Olisikin terassin katto. Koko alakerta on työn alla. Tuon päällä sahasivat joitakin sisälle kuuluvia puuosia. Väsyttää jo koko remontti. Tuli pahaan aikaan. Saattaa olla, että keskeytetään sitten, kun alakerta on valmis ja levätään välillä.

    VastaaPoista
  7. Siinä on vanha laiturinpohja ja kohtalainen uimaranta.

    VastaaPoista
  8. a-kh,
    The laituri kerrankin eri suunnasta.

    VastaaPoista
  9. Tavaran hamstraaminen on surullisen tyhmää. Voi kun kotona olisikin vain tarpeellinen, ei yhtään ylitse. tulee ohimenevästi mieleen, että pitäisi alkaa saneerata. Miksi hankkia uusia kirjoja, kun kirjahyllyillä ei ole tilaa? Miksi omistaa kirjoja, joita ei ole aikomus lukea uudelleen? Miksi jemmata vanhoja liinavaatteita ja pöytäliinoja, joita ei tarvitse? Astioita? Mitä virkaa on tauluilla, jotka eivät ole seinällä? Pois pois vaan. Mutta kun... niissä on tunnearvoa Tai jos joskus sattuisi tarvitsemaan.. Tai jos jälkikasvu joskus haluaisi.. Oi näitä aikoja!

    VastaaPoista
  10. ps. Puhuin tietenkin itsestäni.

    VastaaPoista
  11. Laila,
    Kyllä sinä tällä kerralla puhuit ihan kuin minun suullani. :)

    Jos jotakin ei ole tarvinnut pariin vuosikymmeneen, sitä ei todellakaan tarvitse. Tunnearvot tuntuvat myös haalistuvan vuosien myötä.

    VastaaPoista
  12. Meillä tavarat vielä seilailevat usein muuttelevan nuorison kodeista tänne ja takaisin. Kun Mies oli viitisen vuotta viikot vuokrayksiössä Helsingissä, niin luulin ettei sieltä paljon palaisi. Tulihan sieltäkin. Nyt niitä taas uusjaetaan. Ensi viikolla seilaa televisio ja nuorison jo aikoinaan varaama tuoli taas kyydissämme Turkuun... Voi olla, että meillä maailmanmatkaajilla tavaroiden tuttuus on vielä koukuttavampaa kuin muilla.

    Eka kerran huomasin nauraa ajatuksellesi siitä, kuinka kiiltävälle paksulle paperille todella painetaan ruosteistenkin esineiden kuvia. Heh.

    VastaaPoista
  13. Kuten sinulla, myös minulla puuttuu shoppailugeeni. Kahdella vanhemmalla sisarellani se on, ja toinen heistä sanoi, ettei koskaan voisi asua muuta kuin muutaman sadan metrin päässä torilta. Kysyi: miksi. Hän vastasi: kauppojen takia. Hän viettää siellä paljon aikaa, katselemassa ja ostelemassa.

    Milloin remontti on valmis? Toivottavasti sitten unohtuu hankala odotusvaihe ja voit huokaista ja nauttia.

    VastaaPoista
  14. Jaan näkemyksesi kodista. Esineillä saa ja pitää olla tarina. Kaupasta kannetut mööpelit ovat sieluttomia lavasteita, kunnes niihin alkaa painua elämän jäljet.

    Minun ikäluokalla on kierrätys ollut lapsuudessa itsestään selvä asia. Kuluneet lakanat halkaistiin, käännettiin vahvat reuna keskelle ja ommeltiin. Ensimmäinen juhlalenkinkini tehtiin ratkotusta ja käännetystä silkkikankaasta. Pula-ajaksi aikuiset sitä kutsuivat, mutta ei lapsi nähnyt siinä mitään ihmeellistä. Se oli normaalielämää.

    Facebookissa joku on keksinyt hauskan sanan 'Roinoosi'. Se kuvaa sitä tarmokasta raivausprojektia, minkä tavara-ahdistus on sysännyt alkuun. Sitä on liikkeellä...

    VastaaPoista
  15. Mm,
    Tuttua tuo tavaroiden siirtely on meillekin, mutta näyttää olevan jo ohi. Nyt roinoosin kohteet päätyvät jo muuale kuin lasten huussholleihin.

    Marjatalta sain hyvän sanan.

    Lastu,
    Jotkut perustelevat shoppailujaan sillä, että ostoskeskuksissa on katuja turvallisempaa kävellä liukkailla keleillä.

    Remontin valmistumisajankohdasta en tiedä. Betoni kuivuu hitaaaaaasti...

    Marjattah,
    Tiedätkö, minäkin olen vielä tehnyt lakanoille tuon saman tempun. Ja muistan miten isä osti varmaankin halvimman mahdollisen villakangastakin, josta äiti, siis uudesta, pienensi minulle takin. Äiti oli kätevä käsistään, ompelijasukua.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!