10. syyskuuta 2011

Sattuu ja tapahtuu

Olen pyörällä päästäni. Tiistaina menin allasjumppaan ja vasta sairaalan ovella tajusin, ettei minulla ole edes uimapukua ja pyyhettä mukanani. Ohjaaja ei voinut auttaa, vara- tai lainavarusteita ei ollut. Hän kehotti minua menemään nauttimaan kesäisestä päivästä ulos. Kävelin vanhojen tawaroiden kauppaan ja ihmettelin, miten uusia astioita siellä oli myynnissä. Vanha on hyvin suhteellinen käsite. Nykyisten lyhyiden avioliittojen aikana häälahja-astiastot joutuvat äkkiä antiikkiliikkeen hyllylle, minulle kerrottiin. En ollut tullut ajatelleeksi sellaista.

Olen unohdellut asioita ja osoitteita. Kadotin kampaamonkin kesällä, vaikka olin käynyt osoitteessa jo ainakin kaksi kertaa. Ajelin risteillen pitkin keskustan autioita katuja eräänä helleaamuna. Minulla ei ollut tietenkään osoitetta mukanani. Ei edes puhelinnumeroa kännykässä, vaan ainoastaan pelkkä muistikuva rakennuksesta. Pieni paniikinpoikanen alkoi jo hiipiä mieleeni kellon näyttäessä sovitun ajan lähestymistä. Lopulta osuin onneksi oikealle kadulle. En viitsinyt kertoa harhailuistani mitään. Hävetti. Ei olisi ollut mitään kiirettäkään, sillä kampaaja oli hiukan myöhässä aikataulussaan.

Sattuu näitä unohduksia toisillekin. Kaupan kassalla tänään eräs herrasmies maksoi ostoksensa ja lähti reippaasti kävelemään. Kassaneiti huusi hänen peräänsä. Mies kääntyi takaisin pakkaamaan ostoksensa ja  harmitteli hajamielisyyttään. En usko, että nälkäiselle ja huono-osaiselle kävisi koskaan tuolla tavalla. Vastaavaa tapahtuu kassan kertoman mukaan aika usein. Kardemummatuubin ja hiivan unohtamisen jotenkin ymmärrän, mutta en oikein usko, että hevin unohtaisin kaikki ostokset hihnalle. Sanat kyllä tuppaavat unohtumaan. Tänä aamuna meni ainakin puoli tuntia, että pinnistelemällä sain palautetuksi mieleeni sanan ´vatupassi´. Tein kuvaristikkoa ja vihjeenä oli ´vesivaaka´.

14 kommenttia:

  1. Kyllä ne sanat vaan alkavat olla hukkusessa ja varsinkin nimisanat. Luulen kuitenkin, että kadun hukkaaminen ei ole vielä kovin huolestetuttavaa - jos sen sijaan ei enää muista minne ylipäätään oli menossa, on syytä jo oikeasti huolestua, ainakin toisella kertaa... Oikeasti jos huolestuttaa pitäisi käydä lääkärissä, oikea diagnoosi ja sen mukainen hoito auttaa hillitsemään mahdollisen muistisairauden etenemistä.

    VastaaPoista
  2. Nimet häviävät sllloin tällöin, mutta yleensä ne palaavat taas mieleen yllättäen. Sanatkin unohtuvat joskus. Muistan sanan jollakin toisella kielellä, mutta en sillä kielellä, jota juuri käytän. Tämä on ehkä "vanhan kielityöntekijän syndrooma".:)

    Minulla on erittäin huono kasvomuisti, eli en tunnista vastaantulevia ihmisiä. Toissa päivänä oli pakko keskittyä kasvojen muistamiseen kesänaapurin hautajaisissa, missä oli paljon vanhoja tuttuja, joita en ole nähnyt vuosikymmeniin. Kadut pysyvät paremmin mielessä.

    VastaaPoista
  3. Se on silleen, että 'vatupassi' on toisinaan kateissa itse kullakin näillä kymmenillä. Minun tallelokeroistani ovat mystisesti kadonneet monien tuttujen ihmisten sukunimet, kun on aina sinuteltu, ei enää muuta nimeä muistakaan. Ajattelen, että hyvä, muistan sentään useimmiten etunimen!

    VastaaPoista
  4. Itse kukin tässä jo tekee 'vertailevaa tutkimusta' samanikäisistä, että huomaisi huolestua ajoissa. Päähän ei enää montaa asiaa mahdu kerralla ja vähän käytetty jää armotta usein kuultujen alle. Melkoista voimistelua kaiken muistaminen.

    VastaaPoista
  5. Minulla on koko ajan jotakin hukassa. Jos menen kauppaan ostamaan yhtä tavaraa, tulen kassillisen kanssa ulos ja se yksi tavara puuttuu.

    Olen lakannut töissä naureskelemasta omille unohduksilleni, että eivät luule epäpäteväksi. Työt kuitenkin sujuvat hyvin.

    VastaaPoista
  6. Näitä unohduksia sattuu itse kullekin. Poikkesin hiljattain kirjastoon noutamaan varaamaani kirjaa ja autosta noustessa hoksasin, että kirjastokortti unohtui kotiin. Suurten kauppakeskusten parkkipaikoilla ei aina tahdo muistaa, mihin kohtaan autonsa parkkeerasi, ellei aktiivisesti yritä katsoa maamerkkejä ennen kauppaan astumistaan. Kadullakin tulee joskus vastaan ihminen, joka näyttää tutulta, mutta nimi ei tule mieleen. Ehkä aivojen "muistipaikat" alkavat olla ääriään myöten täynnä näillä kymmenillä, ja täydestä varastosta on vaikea löytää etsimäänsä.

    VastaaPoista
  7. Inkivääri,
    Varmaankin tässä iässä jokaisen on aika (viimeistään) alkaa seurata muistiaan. Viime viikolla oli jossakin televisio-ohjelmassa selitetty tuota nimien unohtumista. Tosin siinä oli kyse esittäytymistilanteesta. Tervehtiessämme sanomme nimemme ja kohta vastapuolen nimi on unohtunut, kun ei pääse "kertaamaan" uutta nimeä ja kiinnittämään sitä johonkin entiseen tuttuun asiaan. Yleensä tavanomaisesta poikkeavat nimet jäävät mieleen.

    VastaaPoista
  8. Olivia,
    Mainitsemasi syndrooma on minullekin tuttu.

    Eilisessä ristikkotehtävässä tuota vatupassi-sanaa ei edes tarvittu, koska siinä on liikaa kirjaimia. Mietin sitä silti enkä ollut ristikon laatijan kanssa samaa mieltä, että vesivaaka olisikin ´tasain´.

    En ole päässyt vähään aikaan testaamaan kasvomuistiani. Vanhojen koulutoverien tapaamisessa ei ollut ongelmia - vielä.

    VastaaPoista
  9. Ellinoora,
    Niin se on. Kunhan ´vatupassi´ pysyy mainitsemallasi tavalla suorassa, meillä ei ole mitään hätää. Etunimetkin jäisivät paremmin mieleen, jos suomalaisessa puhekulttuurissa niitä käytettäisiin keskustelussa koko ajan. Meikäläisittäin on outoa, jos koko ajan keskustelussa kuulee oman nimensä.

    VastaaPoista
  10. Sirokko,
    Juu, harjoitus tehnee mestarin näilläkin kymmenillä. Tilaa eli muistikapasiteettia riittää, mutta kertaus on opintojen äiti. Ja riittävä uni, jonka aikana luudalla suihkitaan roskat pois ja tähdelliset asiat sijoitetaan oikeisiin lokeroihin.

    VastaaPoista
  11. Mayo,
    Kyllä minäkin etsin aika usein kännykkää. Lankapuhelin on hyvä, kun se on aina samassa paikassa. Silmälasit ovat myös usein aikansa hukassa.

    Ei muuta kuin hakemaan se puuttuva tavara tai lainaamaan naapurista. Hienoa, että töissä kaikki sujuu hyvin.

    VastaaPoista
  12. Laila,
    Juuri tuollaiset unohdukset ovat tyypillisimpiä. Mutta kuten tuolla aiemmin jollekin kommentoijalle, en vain katsomatta muista kenelle, jo vastasin: tilaa aivoissa kyllä riittää, mutta reitityksissä olisi korjaamisen varaa. :) Äkilliseti tarvittavan tiedon hakemiseen menee aikaa. Se on hyväksyttävä tosiasia.

    ____

    Kaikille:
    Olen alkanut vastaamaan jokaiselle erikseen, koska saatan unohtaa jonkun kommentin listasta enkä viitsi koko ajan skrollata hissillä ylös ja alas.
    On toinenkin syy: Jos kommentti katoaa, niin ei mene kerralla kaikki. Sitten taas ei muista, mitä tulikaan kirjoitetuksi.

    VastaaPoista
  13. Ei hätää. Muuan uimavalvoja kertoi, että naisten puolelta tuli altaalle uimapukunsa unohtanut nainen, joka kyllä kiireenvilkkaa juoksi takaisin. Aina sattuu ja tapahtuu.

    VastaaPoista
  14. PS. Vatupassi on savoksi vetuloemispassi.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!