3. heinäkuuta 2011

Kukkia ja perhosia

Oli tyttöjen retki. Paitsi pienimmäisen. Pakattiin äidin reppuun juomia ja edellispäivänä leivottua herkullista pullaa ja lähdettiin kävelemään hiekkatietä peltojen halki, sitä tietä jolla seuraavana aamuna näin ne töyhtöhyypät ja josta kääntyi se toinen tie sinne lokin pesäkivelle. Vihreä vilja lainehti molemmilla puolilla mutta ei vielä tähkinyt. En tunnistanut mitä viljaa se oli, mutta kukkia päätimme poimia sitten tulomatkalla, erilaisia ja vaikka seppeleeksi. Isommalle pitemmällä varrella, pienemmälle lyhyemmällä. Ja molemmille samat ja ainakin sama määrä. Mutta  kyllä me poimimme ja tutkimme niitä jo menomatkalla. Ja oransseja perhosia lenteli ja joku sinisiipikin, mutta ne eivät pysyneet yhtään aloillaan.

Heti kohta maalaistalon pihan ohitettuamme olisimme voineet syödä ne kesäeväät. Säästettiin kuitenkin sinne koskelle, jossa oli vanha puusilta.Sillan alla kasvoi ja kukki tuntematon kukkanen. Oli meillä toinenkin uusi kukkatuttavuus sieltä kuusikon kohdalta. Ja siellä hiekkatiellä ihmettelimme, miten omat varjomme voivatkin olla niin pitkät ja miten äiti siinä yhteisvarjokuvassa saattoi olla mummua pitempi. Sellaisiakin me pohdimme, että tässä sitä voi kävellä keskellä tietä, kun ei ole mitään liikennettä,  ja me jaksoimme koskelle asti ja vähän ylikin, koska etsimme mukavaa istumapaikkaa.

Aurinkoisilta teiltä metsäpolulle poikkeaminen toi nokkoset, muurahaiset ja itikat, vaikka varjoisuus olisi  helpottanut oloa. Tien toisella puolelle pöyhittiin kuivuvia heiniä traktorilla, mutta se ei haitannut mitään, koska se jos mikä on maalaiselämää. Eikä sitä istumapaikkaa löytynyt ja me söimme ne eväät seisten. Kävi se niinkin. Ja kuin jälkiruuaksi löysimme kypsiä metsämansikoita, joita emme olleet tulomatkalla lainkaan huomanneet. Ja siinä kävellessä eivät paarmatkaan kiusanneet.

Ja sitten me kävelimme samaa reittiä takaisin ja taitoimme lisää kukkia mesiangervoista niittyleinikkeihin ja vain yhden sellaisen, jota emme tunteneet. Ettei se vain olisi rauhoitettu kasvi. Siankärsämöt tahtoivat väkisin mukaan juurineen. Jo kaukaa näimme miten grillistä jo nousi savu ja ne kukkaset laitettiin siihen vesiastiaan, koska meillä oli heti taas ihan muuta tekemistä ja seppeleitä on tehty ennenkin. Voikukista, apilasta, koiranputkista ja vaikka mistä. Ja se mukaan napsittu outo kukkanen (kuvassa) taitaa olla  pulskaneilikka. Onpa kukalla hauska nimi.

10 kommenttia:

  1. Tyttöjen retket ovat hauskoja. Eväiden syömisen lykkääminen yhtä tuskaa!

    VastaaPoista
  2. Ihana tarina lapsuuden kesäretkestä! Tuollaista pulskaneilikkaa en muista koskaan nähneeni. Pulska... Hoikkaneilikkahan sen pitäisi olla!

    VastaaPoista
  3. Lapsena tehdyt kesäretket ovat ikimuistoisia. Eväät kuuluvat ehdottomasti retkivaraustukseen.

    Olen nähnyt pulskaneilikan, mutta en muista missä ja milloin. Minun piti Wikpediasta katsoa, mikä sen ruotsalainen nimi on. Tulos: praktnejlika. 'Prakt' tarkoittaa loistoa. Hmm... Miten näin hennolle kukalle ei ole löytynyt sopivampaa nimeä kummallakaan kielellä?

    VastaaPoista
  4. Kesäretkeily on parasta yhdessäoloa luonnon kauneutta ihaillen. Eväät kuuluvat retkee ja kyllä ne maistuvat vaikka kävellen syöden.

    VastaaPoista
  5. Olipa mukava lukea aurinkoisen kesäpäivän eväsretkestä kun kolea ja kostea tuuli puhaltaa, mittari näyttää + 10 astetta.

    VastaaPoista
  6. Pulskanneilikkaa en ole löytänytkään luontolenkeilläni. Teidän kesäinen retkenne toi lapsuuden retket Valma- ja Vuokko-tätieni kanssa!

    VastaaPoista
  7. Eväsretket ovatkin niitä parhaita lapsuusmuistoja kai jokaisen sukupolven mielestä.
    Minulla oli aikoinaan vähän aikaa pikkuinen poika hoidossa.
    Vuosia myöhemmin hän kertoi että hienointa oli istua vanhalla , kaadetulla sähköpylväällä eväitä syöden ja muurahaispesää katsellen.
    Ehkei poika siitä ajasta muuta muistakaan.

    Tuo kukka on ihan uusi tuttavuus, aina sitä näemmä oppii uutta.

    VastaaPoista
  8. SusuPetal,
    Niinpä. Mistähän se nälkä tulee ihan heti aamupalan jälkeen? :)

    Laila,
    Minustakaan nimi ei oikein sovi tuolle kukalle. On niin hoikka ja pitsimäinen.

    Olivia,
    Niin ovat. Itsekin muistan ehkä parhaiten pappani kanssa tehdyn retken eväineen. Ruisleipää, voita, keitetyt kananmunat, maitoa ja olsiko papalla ollut kahvia. Tuntui huviretkeltä niiden eväiden takia, vaikka olimmekin poimimassa vadelmia ihan asiaksemme.

    VastaaPoista
  9. Olivialle vielä,
    Ruotsinkielinen nimi on kuitenkin parempi kuin suomenkielinen.

    Arleena,
    Minä itse muistan näköjään vain marjastusretkiä. Äskeinen vastaus Olivialle toi mieleeni erään lakanpoimintaretken, jolla oli mukana myös tätini. Äidin kanssa kävin marjassa myös.

    Simpukka,
    Kovin vaihtelee tämä sää. Villatakkia ja tuulipukua minäkin asettelin päälleni, kun käväisin äsken pienellä aamukävelyllä. 11 astetta ja kova tuuli. Jospa se siitä taas lämpenee.

    VastaaPoista
  10. Marjamatilda,
    Värikuvakasviosta hain kasville nimen. Ei se varmaankaan kovin yleinen olekaan. Tänä aamuna muuten tuli taas yksi vieras laji vastaan ja se yksi entinenkin on tunnistamatta.

    Mk,
    Aina oppii uutta. Oli niin kaunis kukka, että ottaisin sen mileuusti kukkapenkkiin.

    Nykyään lapset saavat virikkeitä joka suunnasta ja parhautta saattaa todellakin olla ne kiireettömät retket ja hetket ilman mitään kommervenkkejä. Muurahaiset ovatkin mielenkiintoisia seurattavia, koska ovat aina jossakin touhussa.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!