4. kesäkuuta 2011

Niin kaunis on maa


Kirkonkellot soivat tänä aamuna yhdeksältä. Sen täytyy olla koululaisten kevätkirkko. On tämän kevään suvivirsi- ja gaudeamus igitur-päivä. Jo ennen kahdeksaa liehui ensimmäinen lippu.

Vain hetki sitten ojat, ranta ja metsänpohja olivat arkisen paljaat. Nyt ei tiedä, mihin jalkansa asettaisi sinisellä lemmikkimatolla. Pientareet loistavat keltaisenaan voikukkia, joita pienten kevätjuhlijoiden teki mieli poimia ja seppeleeksi sitoa. Kuollut rotta oli kadonnut ison kiven takaa. Linnut sirkuttivat. Pomppufiilis tarttui juhlasta mukaan ja ohjelmassa nähtyjä ihmispyramideja piti kokeilla jo kadulla juhlatamineissa.

Moni kevätjuhla oli aikaistettu arkipyhäviikon vuoksi. Koululaiset ovat ansainneet lomansa, eskarilaiset alkavat odottaa koulun alkamista. Onneksi on oma kotikoulu työjärjestyksineen, jossa päivään mahtuu useita koulupäiviä, välitunteja ja kotiläksyjä. Lyijykynät tylsyvät ja pyyhekumi on usein kadoksissa ja terotin, mutta se ei edistymistä haittaa. Ja Pirkko-opettaja ei edes itse ymmärrä kaikkia tehtäviä.

Miten helposti kaikki muuttuu kilpailuksi. Myös meillä aikuisilla. Ja vaikka allasjumpassakin. Mikä ihmeen kilpailuvietti meihin on rakennettu. Rantapalloon ei saa koskea käsin, vaan se on torjuttava veden alla käsiliikkeillä aiheutetuilla aalloilla ja olisi muistettava hengittääkin välillä. Ja me neljä paikalla olijaa yritämme parhaamme ja omat rajat tahtovat unohtua.

Sitä muistaa monenlaisia kevätjuhlia ja varsinkin niitä todistusten arvosanojen aiheuttamia reaktioita ja tunneryöppyjä. Ensin itse koululaisena koulussa ja sitten kotona, opiskelijana ja sitten taas koulussa siellä kateederin takana ja sitten vanhempana lastensa juhlissa ja nyt vielä isovanhempana. Ja toivoo oppineensa jotakin ja vieläkin oppivansa.

Ja sitä kirjoittaa kolmannessa persoonassa, vaikka tarkoittaa ihan vain itseään. 

14 kommenttia:

  1. Minullakin (isovanhempana) on pieni eskarilainen, josta syksyllä tulee koululainen ja toisesta pojasta taas tulee syksyllä eskarilainen. Niin suloisia ja ennakkoluulottomia, toivottavasti koulu maittaa eikä siitä muodostu pakkopullaa kilpailun, kiusaamisen tai muun vastaavan johdosta.

    VastaaPoista
  2. Isovanhempi katselee lapsenlapsiaan eri vinkkelistä, kuin aiemmin omiaan. silloin elämän ruuhkavuosissa oli aina mukamas kiire. "Nyt kaiken yllä hellyys väräjääpi."

    VastaaPoista
  3. Arleena,
    Kilpailuvietti on kai geeneissä.

    Minusta tuntuu, että vaikka jokaiselle asetettaisiin henkilökohtaiset tavoitteet, koululaiset vertaavat itseään luokkatovereihinsa. Kolmentoista kouluvuoden päätteeksi heidät edelleen pisteytetään tiettyyn järjestykseen. En ole koskaan pitänyt Gaussin käyrästä, mutta se on silti olemassa.

    Voi vain toivoa, että kaikki sujuisi hyvin ja tuo kiusaaminen kitkeytyisi kokonaan pois.

    Kaanon,
    Asia on juuri niin. Ja lapsenlapset katsovat isovanhempiaan eri vinkkelistä kuin vanhempiaan. Olihan sitä kiire, mutta nyt näkyy olevan nuorilla perheillä vielä kiireempi.

    VastaaPoista
  4. Sinulla on monta muistoa kevätjuhlista ja koulumaailmasta. Minulla on hyvin vähän kokemusta kevätjuhlista omien kouluvuosieni jälkeen. Eilen osallistuin lukion kevätjuhliin 50 vuoden tauon jälkeen. Hieno kokemus!

    VastaaPoista
  5. Toivon, että kun lapsenlapseni syksyllä aloittaa esikoulun, on se alku oppimisen iloon, joka jatkuu läpi kouluvuosien. Toivon, että ainakin ensimmäiset kouluvuodet ovat vailla keskinäistä kilpailua ja kateutta, jotta ilo säilyisi mahdollisimman pitkään.

    VastaaPoista
  6. Olivia,
    Riemuyliopppilas?

    Lakkiaiset ovat aina upea juhla, vaikka lakitettavia olisi sata. Hyvä kuitenkin, että nykyään ammattiin valmistujaisjuhlille on annettu myös niille kuuluva arvonsa.

    Jokaisella koululla on omat perinteensä ja "rituaalinsa" ja joskus myös kommelluksensa. Voi sitä ruusuntuoksua! Elämän kevät!

    Laila,
    Eskarissa on ihan mukavaa, kaveripiiri laajenee, kouluvalmiudet kehittyvät. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin lapsenlapsesi kohdalla. Omista lapsistani vasta keskimmäinen kävi eskarin, se oli uutta silloin. Kuten oli ns. pehmeä lasku kouluun.

    Aika on toinen. Ei tahdo pysyä vauhdissa mukana.

    VastaaPoista
  7. Liisa, arvasit oikein, olen nyt riemuylioppilas. Kolme luokkatoveria on toiminut yliopistomaailmassa ja he käyttivät sanaa "jubelstudent" leikkimielellä, yksi jopa puheessaan tuoreille ylioppilaille. Ehkä nämä muistavat sen 50 v:n kuluttua.

    Lakkiaiset olivat lämminhenkiset. Kaikesta päätellen oppilaat viihtyvät ja voivat hyvin koulussa. Ihailin nuorten musiikkesityksiä ja ylioppilastytön puhetta. Vanhempien edustaja, TV:stä tutun Kai Kunnaksen vaimo, antoi nuorille hyvät ohjeet elämän polulle. - Loppupäivä sujui muun ohjelman parissa ja kerroimme koulumuistoja, keskustelimme maailman menosta jne.

    VastaaPoista
  8. Minun on ikävä kevätjuhlia ja suvivirttä, en ole ollut mukana yksissäkään sitten omieni. Omille lapsilleni täällä ei sellaisia vietetty.
    Minullakin vanhin lapsenlapsi aloittaa syksyllä koulun, ja eniten tietysti toivoo että säilyisi kiusaamiselta. Hurjalta se meno nykyään vaikuttaa.

    VastaaPoista
  9. Olivia,
    Onnittelut riemuylioppilaalle!

    Oliko juhlassa vanhempien puhe uudelle ylioppilaalle? Käsitinkö oikein? Olen ollut vain sellaisissa lakkiaisissa, joissa on rehtorin, luokanvalvojan ja uuden ylioppilaan puheet. Tuo vanhemman puhe tuntuu todella hyvältä ohjelmanumerolta ko. juhlassa.

    a-kh,
    "Aika on herätä, nousta ja lähteä...

    Tänä aamuna neljältä. Tuuli kovasti ja aurinko kurkki tumman pilven takaa. Rusakon kanssa taisimme kiertää saman lenkin. Pelottikin yhdessä vaiheessa, kun kolme nuorta miestä näkyi tulevan vastaan siihen aikaan. En odottanut tapaavani lintuja ja rusakkoa kummempaa.

    Sirokko,
    Niin minullakin on ikävä, vaikka olen niin monissa ollut aikoinani. Suvivirttä ei varmaankaan kovin monessa koulussa enää kevätjuhlassa lauleta erinäisistä syistä.

    Luulisin, että se lauletaan kuitenkin ns. kevätkirkossa. En kuitenkaan tiedä, järjestetäänkö kaikissa kouluissa enää sellaista.

    VastaaPoista
  10. Kilpailu voi olla geeneissä, mutta kyllä siitä kovasti tohotetaan kaikissa yhteyksissä. Kaikesta ja kaikessa pitäisi kilpailla ja kilpailuttaa.

    Minä sain kyllikseni kilpailusta jo lapsena, kun piti osallistua kaiken maailman henkisiin kilpailuihin. En edes katso kilpailuohjelmia televisiosta.

    Ongelma on sekin, että vain ensimmäinen näkyy maailmalle. Muita suorituksia ei juuri palvota.

    VastaaPoista
  11. Obeesia,
    Mainitsemasi tohotus vain lisää sitä. Joka alalla tuntuu olevan menossa pudotuspeli, muuallakin kuin vain kilpailuohjelmissa. Tällä erää hallituskuvioissakin.

    Riittää todellakin, että voittaa itsensä edes silloin tällöin. Erityisliikuntaryhmissä olen havainnut, että ohjaajan kannustus kyllä vaikuttaa.

    VastaaPoista
  12. Liisa, kyllä lakkiaisissa puhui ylioppilastytön äiti. Tämä on kaunis tapa tässä lukiossa. Kun itse pääsin ylioppilaaksi 1961, luokkatoverin isä piti puheen opetajien, vanhempien ja ylioppilaiden yhteisessä kahvitilaisuudessa.

    Tradition mukaan a.o. vuoden riemuylioppilaat osallistuvat lakkiaisiin ja antavat stipendin opettajien valitsemalle ylioppilaalle.

    Palasimme tänään maalta, missä mittari näytti eilen +30 astetta. Ilma ei liikkunut lainkaan. Täällä kaupungin saaressa merituuli viilentää sopivasti.

    Hyvää helluntaita!

    VastaaPoista
  13. Olivia,
    Kaunis tapa tuo todellakin. Täälläkin eilinen oli tukalampi kuin tänään. Hellettä kuitenkin.

    Hyvää helluntaita!

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!