8. joulukuuta 2010

Vähemmän ja hitaammin, mutta silti


Hitaasti hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis. Punainen kirjekuori on odottanut täytettä jo kauan. Ei sitä muista, että käsin kirjoittaminen on niin hankalaa. Joulukorttien kirjoittaminen vie helposti kokonaisen päivän. Ja sitten on aina niitä kortteja ja vastaavia, jotka pitää punnituttaa postissa tai laittaa summamutikassa tarpeeksi postimerkkejä.

Jokunen kauppareissu ennen joulua on tehtävä. Toivelistan kanssa se käy melko mukavasti, kun nappaa heti ensimmäisen myyjän ja kysyy missä seja se tavara löytyy ja onko sitäjasitä yleensä lainkaan. Minä olen kova kysymään, mies etsisi ensin itse. Itse asiassa kaikki tarvittava on löytynyt. Asiointia nopeuttaa myös hajaantuminen. Toinen menee apteekkiin ja Tiimariin, toinen sinne isolle puolelle, parempijalkainen. Sama taktiikka kuin muinoin lakkasuolla, jos sattui samaan paikkaan muita marjastajia. Suolta ei ollut tosin koskaan kiire pois kuten viimeisen päälle joulukrääsällä koristetuista markkinapaikoista.

Kokeilin kerran vuosia sitten lahjojen paketointipalvelua. Sai istuksia rauhassa ja mukaansa komeat paketit. Nyt on kierrätys tässäkin meillä huipussaan. Komeroiden kätköistä on etsitty kaikki varmuuden vuoksi taltioidut pahvirasiat ja kuplamuovikirjekuoret uusiokäyttöön. Pienistä lahjansaajista on varmaankin jännittävämpää saada lahjan luonne selville vasta paketin avautuessa eikä heti tunnustelemalla. Sellaisia(kin) siinä miettii, kun paperoi ja teippailee pukinpajan salaisuuksia. Vielä sitten nimikortit... Ihan aikataulussa olemme.

Perinteiset Paraisten piparini maistuvat tänä vuonna erilaisilta, koska käytin niissä tummaa siirappia. Luultavasti ne kuitenkin tekevät kauppansa. Onhan kaikki tumma aina myös terveellistä. Ovat ne sillä tavallakin uudenlaisia, että paistoin ne kiertoilmalla. Kannattaa kai tunnustaa sekin, että lisäsin taikinaan jauhoja jälkikäteen. Jauhopeukaloni sanoi, että yön yli kovettunut taikina vaikutti liian pehmeältä kaulittavaksi. En edes guuglannut, meneekö koko taikina pilalle moisesta. Ei mennyt. Eikä palanut kerralla kaksi pellillistä, mitä eniten pelkäsin.

6 kommenttia:

  1. Hui Tiimarissa saisin päänsärkyä, siellä on niin paljon kaikkea pientä ja kimaltavaa. En ollenkaan tarkoita etteikö sieltä lahjoja passaisi ostaa.

    Minulla on myös tuo Paraisten piparkakut- ohje, mutta en ole moneen,moneen vuoteen leiponut pipareita. Laiskuutta se on.

    VastaaPoista
  2. Arleena,
    KierrÄn ne kimaltavat. T:sta voi ostaa askartelutarvikkeita. Etsin valmiita korttipohjia. Ei ollut sellaisia kuin halusin, joten päädyin ostamaan neljä arkkia kartonkia, yht. kaksi euroa.

    Vielä en ole luopunut piparien leipomisesta, vaikka välillä minuakin laiskottaa.

    VastaaPoista
  3. Teillähän hyvällä mallilla jouluvalmistelut ovat! Meillä tuskaa tuotti löytää oikeita kuusenkynttilöitä, sillä olemme onnistuneet säilyttämään kuusemme valaisun vanhanaikaisena yli neljänkymmenen vuoden ajan Havin kuusenkynttilöillä. Lapset jatkavat samaa perinnettä omissa kodeissaan. Vaan mitäpä tekevät kauppiaat? Jättävät tilauslistoiltaan kuusen kynttilät pois Bauhausia, Tiimaria ja K-kauppoja myöten. Sokos pelasti pulasta. Sieltä löytyi kaivatut kynttilät. Tiedoksi, jos olette kaivanneet.

    VastaaPoista
  4. Olet ahkeroinut joulukorttien, lahjojen ja piparkakkujen merkissä. Tänä vuonna olen hoitanut jouluvalmistelut normaalia aikaisemmin, koska ystävätär tulee Berliinistä lyhyelle visiitille ensi viikolla. Joulusiivouksen teen huomenna ja lauantaina.

    Pipareita en ole leiponut itse. Muut ovat hoitaneet homman puolestani. Kerran yritin tehdä piparkakkutaikinan. Siitä tuli outo möykky ja itseluottamus sai kovan kolauksen, ;-)

    VastaaPoista
  5. Olen leiponut joulupipareita viimeksi parikymmentä vuotta sitten.. huh, mihin se aika vierähti. Joulukortteja en tänä vuonna jaksanut väkeltää, aion harrastaa puhelinterroria.

    VastaaPoista
  6. Laila,
    En muista, että lasten aikana olisimme käyttäneet aitoja kynttilöitä kuusessa. Elävän tulen kanssa on oltava tarkka. Mukavat, että teillä on säilynyt ja jatkunut tuo vanha perinne. Toivottavsti ostit tulevien vuosienkin tarpeisiin niitä oikeieta kuusenkynttilöitä.

    Olivia,
    Vanhemmiten oppii aikaistamaan kaikenlaiset valmistelut. Pienetn joulutoiveita ei osaa ennakoida, koska joulupukin kirjeet kirjoitetaan vasta melko myöhään. Muuten koko vuosi olisi yhtä joulua.

    Piparit alkavat olla se ainoa itsetekoinen, ehkä sitten vielä imelletty perunalaatikko. Saa nähdä. Voimien mukaan.

    Sirokko,
    Kortteja laitellessa käy ajatuksissaan samalla jokaisen kortinsaajan luona. Sen totesin, koska tulivat uniinkin. Saattaa kyllä tulevaisuudessa käydä niin, että joulukorttien lähettäminen vähenee, kun on nämä kaikki muut viestintävälineet.

    Aika kuluu todella nopeasti. Täällä alkaa jo hämärtää, ennen kuin ehtii ulos, ellei ole jokin ns. pakollinen meno.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!