21. syyskuuta 2010

Tänä tiistaina


Mistä lapselle nimi? Luen paikallisesta seurakunnan joka kotiin jaettavasta lehdestä aina kastettujen lasten nimet. En etsi niinkään tuttuja, vaan seuraan millaisia nimiä pienokaiset nykyään saavat. Liisoja ja Matteja ei juuri nykyään näy, mutta on niitä joskus ollut paljonkin, koska kyseisen nimen saaneita on tänäisen aviisin mukaan eniten uudessa puhelinluettelossa. Sieltäkin etsitään tilastollista keskivertokansalaista. Maakunnan tyypillisin asukas on sen mukaan maanviljelijä Matti Korhonen. Tasa-aarvovaltuutelulle olisi ehkä asiaa, kun vastaavaa naispuolista ei nimetty.

Tänään oli niitä aamuja jolloin muisti illan sääennusteen lupaaman sateen ja kuitenkin näki sen aurinkokullan taivaanrannalla. Oli se liian hämärää valokuviksi asti. Kuten olivat viime viikolla liian korkealla kuvattaviksi ne äänekkäinä tankkauspelloille palaavat kurjet. Riittihän se, että näki ja kuuli ne ylilennot ja erotti ne omin silmin etäällä peltoaukealla. Tiesi että siellä niitä on ja paljon.

Vesi on niin alhaalla, että pääsee kompastelemaan kaisloihin ja rantakiviin. Näkee telkän pöntön suuaukon puolelta ja voi kurkistaa sen veneen alle, missä luuli sen piisamin pesivän. Ja löytää vain etanoita. Ja tervatun veneen päälle pudonneita syysvärisiä lehtiä, käpyjä. Veneen alla ja pitkin rantaa kukkii vielä lemmikki. Kastehelmin kirjotuin terälehdin.

Pilvet ehtivät peittää nousevan auringon ennen kuin pääsen takaisin. Oli muitakin varhaisia kulkijoita. K. ehti kertoa minulle elämänkertansa tiivistelmän ja minä kuuntelin ja harmittelin, etten muistaisi kaikkia mainitsemiaan mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ja sitaatteja. Yksi jäi mieleeni. Eeva Kilven sanoi mökillä tulta viritellessään sanovan: Ala vetää! Olipa erikoinen ja mieleen jäävä aamukohtaaminen ventovieraan, mutta niin tutulta tuntuvan kanssa.

Tunnin verran seurasin myös tilhien pihlajientyhjennysoperaatiota. Yleensä se tapahtuu vasta lumien aikaan. Öttiäisiäkin on vielä jonkin verran liikkeellä. Ihmettelin vettyneessä jättipalsan kukassa pörräävän hailakkaa väriä.

PS. Tänään on Maailman Alzheimer-päivä.

11 kommenttia:

  1. Harvat kai nuoremmista laittavat kännykkänumeronsa puhelinluetteloon, vanhat vanhasta tottumuksesta, ei ihme että pelkkää mattia löytyy.
    Olisinpa tiennyt tuon 'ala vetää' -jutun kun mökillä yritin saada hellaa vetämään, varmasti siitä olisi ollut apua, ainakin olisi homma hauskemmaksi herennyt.
    Kannattaa jutella tuntemattomienkin kanssa, ties mitä kivaa päivän pelastusta saa kuulla.

    VastaaPoista
  2. Sirokko,
    Niin on. Siellä oli penttiä, pekkaa. leenaa ja eilaa. Käsittääkseni suurten ikäluokkien tavallisimpia nimiä.

    Savolaisten suulaudesta lasketaan paljon leikkiä tai suorastaan sillä pilaillaan, mutta epätavallista tuo aamullinen keskustelu oli. Koiraihmiset ovat varmaankin asia erikseen.

    VastaaPoista
  3. Minäkin luen kastettujen lasten nimiä päivälehdestä. Helsingin yliopiston almanakasssa on joka vuosi merkitty, mitkä nimet ovat suosituimpia. Yllättävän monta nimeä tulee Kalevalasta ja Raamatusta. Onneksi ulkomaisten TV-sarjojen hahmot eivät kovin usein vaikuta vanhempien valintaan pienokaiselle täällä Suomessa.

    Kuuntelemisen taito on arvokas. "Ala vetää!" on hyvä muistaa ensi kerralla, kun käyn mökillä ja laitan tulta pesään.

    VastaaPoista
  4. Olivia,
    Moni taitaa lukea niitä. Kolmen nimen antaminen on nykyään melkein sääntö. Nykyään tulee kalentereita tilaajaetuina, joten minulta on jäänyt ostamatta se aito ja oikea almanakka. Mieluummin selaisin sitä kuin luen vastaavat tiedot verkosta.

    VastaaPoista
  5. Minäkin lueskelen silloin tällöin nimiä kastetuista. On palaneet monet vanhat nimet takaisin, Ida ja Aada ovat olleet jo pitkään. On Alkaa, Oskaria, Waltteria.

    Ihana retki sinulla, on mukava seurata luonnon tapahtumia syksyn edetessä.

    VastaaPoista
  6. Kiireetöntä ajatuksenvirtaa kuitenkin tässä ja nyt, syysaamuna, aistit valppaina. Ikuistat sanoin, kun valo ei riitä valokuvaamiseen :)

    VastaaPoista
  7. Arleena,
    Nimet näkyvät hyppäävän yhden sukupolven yli. Pitäisi yrittää kävellä joka päivä - säästä riippumatta.

    Kesällä pitikin vain etsiä varjopaikkoja.

    Marjattah,
    Muistikuvat ovat yleensä parhaita. :)

    VastaaPoista
  8. Oi!

    Olin eilen Mamani luona kyläilemässä ja päivän päätteeksi hän antoi mukaani ison pinon kuvalehtiä. Niiden joukossa oli syyskuun ET.
    Jotenkin jo otsikkoa lukiessani arvasin, että artikkeli kertoo siusta. =)

    Oli ihana saada kasvot blogisi hahmolle. =)

    *halaus*

    VastaaPoista
  9. Una,
    Kiitos! Tulin suostuneeksi, kun jo toisen kerran kysyttiin. Jos vaikka joku vastaavassa tilanteessa oleva löytäisi blogeista iloa, tukea, vuorovaikutusta yms

    VastaaPoista
  10. palsamin tuoksu kuului niillä kulmilla syksyyni

    VastaaPoista
  11. a-kh,
    Kuiva kesä kuritti kovasti näitä maanvaltaajia. Viikatteetkin tässä puistossa.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!