22. elokuuta 2010

On aika


Vesilinnut ovat kaikonneet kuin yhteisestä sopimuksesta. Vain lokkien kirkuna kiiri jostakin kaukaa, mutta sorsat, uikut ja telkät eivät enää tule samoille laineille. Tosin en itsekään viivy vedessä enää yhtä kauan. Tänään oli vihdoin ensimmäinen tihkusateinen aamu. Laituri oli melkein märkä. No kostea ainakin. Käyn ikuista jaakobinpainia itseni kanssa, mennäkö vai ollako menemättä. Kipu väistyy hetkeksi, kun iho kietoutuu viileän veden lempeään kosketukseen.

Kipu väistyy myös, kun tuntee yhdeksänkuisen sinisilmän napakat kädet kaulallaan ja saa nähdä miten hän ilahtuu, kun näkee sangollisen mustikoita. Ja isoäiti ilahtuu ainakin yhtä paljon, kun pikkuinen ei vierasta lainkaan, vaan näyttää kaikki leikkinsä moneen kertaan. Pesukoneen ikkuna käy televisiosta, vaatteista kiinnostavat eniten napit. Suu on alkuaan tarttumaelin.

Lapsen pitkästymisen esimerkiksi pitkillä automatkoilla voi ymmärtää paremmin, kun muistaa, että heistä aika kuluu kymmenen kertaa hitaammin kuin aikuisten mielestä. Aikahan sinällään ei kulu, vaan on, ja me itse kukin tilanteesta riippuen koemme ajankulun joko kiitäviä vuosina ja miltei pysähtyneenä. Aikaa ei voi säästää, mutta aikavarkaista kyllä puhutaan. Tämä netti kai on yksi niistä.

Tulee hetkiä jolloin tajuaa asioiden ja ihmisten muuttuneen miltei tuntemattomiksi. Silloin miettii mihin itsensä maadottaisi tai ankkuroisi. Ja millä. Elämän pirtanauha haalistuu, rispaantuu ja haprastuu lopulta katketakseen, mutta toisesta päästä se jatkuu raikkaana. Uusi ikäluokka on taas aloittanut koulutien. Ensimmäinen koulupäivä jää yleensä jokaisen mieleen. Esikoisen katoaminen suljetun luokanoven taakse kirvoittaa kyyneleen monen vanhemman silmäkulmaan. Onnea opintielle jokaiselle koulunsa aloittaneelle!

4 kommenttia:

  1. Kiitos tekstistäsi, Liisa! Se nosti mieleen muistoja ja tunteita. Pikku ihmisten kasvua on ihana seurata ja hämmästellä maailmaa heidän rinnallaan. Ämpärillinen mustikoita ilahduttaisi isompaakin ihmistä. Hyvä jos pari litraa löytyy. Hirvikärpäsiä putoaa jo tukkaan metsässä, ja muutama tatti on putkahtanut maasta. Onko jo syksy?

    VastaaPoista
  2. Laila,
    Minusta on jo syksy, koska pihlajanmarjat ovat punastuneet ja viljat melkein puitu. Leimukukat kukkivat ja päivälämpötila tänään näkyy olevan 12 astetta. Mielenkinntoista seurata, millainen ruska tänä vuonna tulee kaiken kuivuuden jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Pidin kovasti kielikuvastasi.
    "haalistuu, rispaantuu ja haprastuu"
    Se tapahtuu alussa kuin vaivihkaa...

    VastaaPoista
  4. mm,
    Kiitos. Todella. Muistan muuten hetken, kun huomasin ensimmäiset rypyt auton peilistä. Peilipöytäähän minulla ei ole koskaan ollut. :)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!