31. heinäkuuta 2010

Vihneitä silmissä

Viikko sitten tämä näytöskäytössä ollut vanha maatalouskone polttomoottoreineen huispautti minut reilusti yli viidenkymmenen vuoden taakse. Meidän puimakoneemme oli samanvärinen, vaan ei Teijo. Oli mikä oli, mutta puinnit ovat piirtyneet muistiini piiruntarkasti. Puimakone oli ladossa, joten silmiin ja keuhkoihin tunkeutuva pöly oli tukahduttavaa. Minun tehtäväni oli siellä viimeisessä nurkassa ottaa vastaan pahnat. Hangolla viskelin niitä kauemmaksi minkä kerkesin. Pienen hengähdystauon sai, jos moottori temppuili. Onneksi se temppuili. Tai sitten remmit irtoilivat.

Pehkujen silppuaminen oli vieläkin pölyisempää. Ei ollut mitään hengityssuojaimia tai suojalaseja, joita nykyään löytyy kai jo jokaisesta kaupunkiasunnostakin. Ei koskaan tiedä, milloin ilma on niin pienhiukkasten saastuttamaa, että ne ovat tarpeen. Pehkujen nosto oli kesäkuumien päivien raskasta työtä. Päivämies kuokki turpeet irti, me kynnelle kykenevät lapset olimme kantamassa niitä kuivumaan haasioille. Muistan hyvin miltä märkä turve tuntui käsissä. Sormet upposivat sen sisään. Kuivat pehkut työnnettiin käsikärryillä tai ajettiin hevoskärryillä pehkulatoon sadesuojaan. Ladon ympäriltä löysi lakkoja. Samoin ojien penkoilta. Hiukan edempänä tien vasemmalla puolella oli lähde, josta sai tuohesta tehdyllä lipolla juoda raikasta vettä.

Enää ei silmien kirvelyyn tarvita pehku- tai pahnapölyä. Vaikka käytän kostutustippoja, tuntuu kuin silmissäni olisi melkein koko ajan roskia, ellei peräti vihneitä. Ja lähdevesi pitää ostaa kaupasta, jos sitä haluaa. Kuivasilmäisyyttä ei aiheuta tukkeutuneet kyynelkanavat, vaan vanheneminen. Silmäni ovat kuivuneet kuten ojitettujen soiden lähteet.

Täällä voit kuunnella Juha Tapion Kaksi puuta. Vanhaa. Hyvää viikonloppua!

12 kommenttia:

  1. Sitä kuivasilmäisyyttä on liikkeellä :)

    VastaaPoista
  2. Siinä ei sitten itkukaan auta. Vaikka markkinoille menisi.

    Iisi

    VastaaPoista
  3. Amalia,
    Jokin kulkutauti se sitten taitaa ollakin.

    VastaaPoista
  4. Iisi,
    Ei varsinkaan markkinoilla. Ei se kyynelöiminen haittaa, kun laittaa aurinkolasit silmille. Silloin ei kukaan tunne. Ei sen puoleen, kyseisillä markkinoilla oli vain kaksi tuttua, Seppo Kääriäinen ja Laura Voutilainen. Eivät tunteneet minua.

    VastaaPoista
  5. Kokemusta puimisesta on. Talossa ei ollut sähköä, vaan puimuria pyöritti autonmoottori. Jossain vaiheessa traktoreihin liitettiin hihnapyörä. Jotkut heittivät piuhat ilmajohtoihin, mikä merkitsi koko kylän sähköjen himmenemistä ja välkkymistä. Laitontahan se oli. Joku kertoi kissan joutuneen puimakoneen syöttöaukkoon. Jälki lienee ollut veristä.

    VastaaPoista
  6. a-kh,
    Sähköttömyys meilläkin vaati sen meluavan moottorin tai traktorin. Kissaparka. Syöttäminen oli sellainen työvaihe, johon meitä lapsia ei koskaan päästetty. Työ vaati monta ihmistä. Nykyään koneet tekevät työn jo pelloilla. Ehkä siihen tarvitaan sekä isäntä että emäntä.

    VastaaPoista
  7. Jossakin tietoiskussa mainittiin, että tämä pitkäaikainen hellekin pistää silmiä kirvelemään.

    Puimistarinasi toi mieleen itsellenikin lapsuuden leikkipaikat. Naapurin puimaladosta vaatteisiin vaatteisiin eksyi mainitsemaasi pistelevää pahnapölyä. Silti se oli mieluisa piilo. Lähdekin lähistöllä oli. Se oli melko syvä ja reunustettu laudoilla. Kun kumartui sen ylle, saattoi pohjassa nähdä joskus monta sammakkoa. Samasta lähteestä nostettiin vesi valtavan suureen pataan, jossa lämmitettiin pyykkivettä. Käsikäyttöinen, puinen pesukone oli kylän yhteinen ja kiersi tarvitsijoilla vuoron perään. Me lapset tietenkin saatiin nauttia leikkien muodossa siitä, mikä aikuisille varmaan oli raskasta työtä. Joskus pyykit ajettiin hevosella järvenrantaan. Aikuisten pestessä pyykkiä, lapset viruttelivat yöpaitojaan ja vaatteitaan hyppimällä järveen. Hevosetkin pääsivät uimaan. Noihin aikoihin eivät sinilevät vaivanneet rantoja.

    VastaaPoista
  8. Laila,
    En ole koskaan nähnyt puista pesukonetta. Meillä oli vain pyykkilauta, jota vasten jynssättiin likaisimmat vaatteet. Valkoiset keitettiin lipeävedessä karjokeittiössä tai joskus kesällä rannassa. En olekaan kylältä, vaan korvesta. Naapureita ei ollut kuin kärrytien tai polun takana. Pestiin vain omat pyykit.

    Yhteisöllisyyttä sai kokea talkootöissä, esim. perunannostoaikaan. Me lapset olimme niin arkoja, että vieraan vieraan tullessa tupaan kipaisimme kamariin kuulostelemaan, millainen ihminen ja millä asialla sieltä tuli.

    VastaaPoista
  9. Meidän kylällä oli yhteinen puimakone, Teijo varmaan. Muistan puintipäivät jännittävinä, varsinkin sen kun konetta siirrettiin tilalta toiselle. Eräs isäntä kuuroutui, kun polttomoottori paukahti.

    Luin äsken lehdestä, että tyrniöljyn nauttiminen auttaa kuivasilmäisyyteen.

    VastaaPoista
  10. Obeesia,
    Kaikissa kylissä ei varmaankaan toiminut koneiden yhteisomistus. Toisaalta sen ymmärtää, koska puinti oli samanaikaista ja säistä kiinni. Meillä ainakin puitava vilja tuotiin pellolta suoraan puitavaksi.

    Varmaankin monen kuulo on vaurioitunut kyseisestä melusta.

    Kiitos vinkistä. Silmätipat eivät oikein riitä. Kannattaa varmaankin kokeilla, koska tyrnillä on muitakin terveysvaikutuksia.

    VastaaPoista
  11. Se puinen pesukone oli sellainen pulsaattorikoneen esimalli. Kun kampea nitkutti edestakaisin, niin pöntön sisällä puiset siivekkeet, joissa oli reikä keskellä, liikuttivat pyykkiä edestakaisin.

    VastaaPoista
  12. a-kh,
    Kun luen tuon kuvauksesi, minusta tuntuu, että olen pitänyt pulsaattorikoneen esimallia kirnuna. Annoin sen erääseen kotimuseoon, joten voi nyt laittaa siitä enää kuvaa näytille.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!