27. kesäkuuta 2010

Juhannusiloja pesän täydeltä


Nyt sekin on sitten tehty. Kävin sunnuntaina kaupassa. Vaikka kattiloiden koko on entinen, en enää osaa hahmottaa ruuan menekkiä isommalle porukalle. Miten lie toisten mummojen laita? Säilyykö taito hyppysissä ja ajatukset kasassa? Minulle kävi niin, että aattona muistin tasan tarkkaan samalla kellonlyömällä millä kaupat sulkeutuivat ne tarvittavat mansikat. Menyiden laatimiset yleensäkään eivät ole olleet vahvinta aluettani, mutta tänä juhannuksena on tavallista enemmän sävelletty ja muokattu ja lennosta vaihdettu repeptejä. Se on kuitenkin jotakin, että olen itse asiassa laittanut ruokaa ja leiponut ihan itse. Olen monen muun lailla manipuloitunut uskoon, että koko ajan on jossakin jokin ostospaikka auki.

Moneskos pyhä minulla nyt oikeastaan onkaan menossa? Jussinpäivästä jo aloitin. Jonakin päivänä olen käynyt kaupungilla, ehkä kahtenakin. Juhannusaattona sade ehti tänne vasta ehkä varttia vaille puolenyön. Sen puoleen ennuste piti paikkansa. En sitä kyllä kuullut enkä nähnyt ennen kuin aamulla kuudelta käydessäni piisamikierroksella. Oli pilvistä ja kosteaa. Varisemo luultavasti varotti piisamia tulostani, koska kuulin pari loiskausta ja näin vain vilaukselta tämänkesäisen bongauskohteeni.

Lihapullat tekivät hyvin kauppansa, mutta uusia perunoita jäi. Jotta jälkiruuan nauttiminen jäisi mieleen, kannoin tai osin kuljetutin sen rantaan. Siis ne kaksi kääretorttua, kermavaahdon, vadelmahillon, kahvin, teen, limpparin ja mehun ja astiat tietenkin. Jotenkin saunatuvassa olikin vielä kuumempi kuin täällä mäellä. Retken päätarkoitus oli kuitenkin saunoa, uida ja onkia. Kaloja tuli vain muutama, mutta sitäkin huolellisemmin tutkittu. Lokit saivat ne viisi kalaa. Catch and release-systeemillä ne olisi pitänyt palauttaa heti veteen, mutta kun koskaan ei voi tietää saaliin suuruutta etukäteen...

Olen plarannut erinäisten aikakausilehtien kevyitä ja helppoja ja nopeita ruokaversioita, netistäkin napannut ajatuksia. Lounaan broilerisuikale-juustoruokakerma-wokki-ja-suikalevihannespedillä-vuoka onnistuikin yllättäen mainiosti. Ei ihan vetänyt versoja M:n foliossa kypsytetylle kalapaistokselle. Ai niin, nyt taas kuorimaan perunoita ja niin edelleen... Nukkumapaikat on laitettu valmiiksi tulevan yön yökyläläisille. Pikkuisin on päässyt istumaan ulkona keinussa, nappaamaan riisimuronkokoisiakin ruokamurusia suuhunsa, löytämään kellon, lampun,vaarin, mummun. Palikkatornien kaataminen on kivaa ja jalkatyynyn työntäminen pitkin matotonta lattiaa. Ja moni muu asia. Ja leikit ja pelit ovat sitten ihan oma juttunsa. Enkä ole ehtinyt aloittaa vielä sitä pyydettyä kirjaakaan.

10 kommenttia:

  1. Oi tätä elämän rikkautta, kun on lastenlapsia! Maailma hahmottuu ihan toisin silmin, ja murheet unohtuvat. Sinulla on ollut vauhdikas juhannus, arjen rauhakin tuntuu taas alkaessaan varmaan hyvältä.

    VastaaPoista
  2. Yllättävän pian tulee pikkuista ikävä. Jo viikko on mahdottoman pitkä aika olla erossa, varsinkin kun välimatka lasketaan kymmenissä eikä sadoissa kilometreissä.

    Lapsenlapsi on kovin kiinnostunut luonnosta. Hän sai lahjaksi Lasten luontokirjan, jossa kuvin ja sanoin kerrotaan eläimistä, kasveista, sienistä jne. Poika oli keksinyt tehdä sienikirjan, jossa olisi vain sieniä. Häntä oli kielletty leikkaamasta kirjaa, mutta kielto unohtui,ja kun aikuisten silmä vältti, näppärät sormet leikkasivat sienet irralleen. Asia paljastui ja pojan piti tunnustaa, että oli unohtanut. Viisivuotias tuntee jo monta sientä, valkoisen kärpässienenkin, johon ei saa edes koskea. Toivottavasti hän sen muistaa.

    VastaaPoista
  3. Kermavaahtoako tuossa kuvan oikeassa laidassa on?

    VastaaPoista
  4. Delilah,
    Aivan. Sitä on jo unohtanut paljon asioita siitä, kun omat lapset olivat pieniä. Ihmettelee vain, miten ihmeesä sitä on joskus jaksanut.

    VastaaPoista
  5. Laila,
    Ovat nämä pikkuiset sellaisia lääkäreitä, että touhussa ja tohinassa kivut jäävät taustalle. Ikävä tulee, sitten katsellaan kuvia ja muistellaan. Kuvakirjoja voisi tehdä.

    Poika keksi miten saa helposti hyviä sienikuvia. Vaatteet, kampaukset, pöytäliinojen reunat ja monet muut asiata ovat pienten leikkeijöiden käsissä saanet uusia muotoja. :)

    VastaaPoista
  6. a-kh,
    Minullekin jäi arvoitukseksi, mikä valkoinen iso kangas/muovi siihen laituriin oli kiinnitetty.(Näkyy toisessa kuvassa paremmin.) Se oli köydellä kiinni laiturin tolpassa, mitään venettä ei kyllä näkynyt missään. Kuva on otettu aattona. Iltapäivällä se oli hävinnyt. Pestäänkö purjeita mahdollisesti liottamalla?

    VastaaPoista
  7. a-kh,
    On se purje. Katsoin siitä toisesta kuvasta. Kaipa suomalainen siivotessaan siivoaa sitten kunnolla.

    VastaaPoista
  8. Nyt tulee paineita, pitäisi kai keksiä joku oma mummonruoka, että pikkuisille jäisi edes jotain muistoja mummostaan. Nyt muistavat vain, että mummi tulee ja syödään uusia perunoita koko kesä...

    VastaaPoista
  9. Sirokko,
    Uudet perunat ovatkin parasta herkkua. Varsinkin jos ne saa suoraan maasta. Ei siis mitään paineita. Muistan miten lapsena peruna, sipuli, voi ja maito oli herkullista, ja on se vieläkin. Nyt on vain maailma mennyt niin kummalliseksi, että sesonkiherkut ovat aina saatavilla.

    VastaaPoista
  10. Tosi on, Ainakin Helsingissä on jo vappuna myynnissä uusia perunoita, silpoherneitä, puutarhamansikoita ja kirsikoita.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!