6. toukokuuta 2010

Kaikenmaailman kuvat

Uskolliset lukijani tietävät, että olen luultavasti kuvannut eniten vettä, rantojen kaislikoita ja laitureita. Olen toki kuvannut muutakin. Kuva-arkistoni tosin ovat niin huonossa järjestyksessä, etten voi väittää väitteeni pitävän paikkansa.

Sirokon tarkka havainto siitä, että bloggaajat kuvaavat mitä tahansa, sai hänet heittämään kanssabloggaajille hauskan haasteen.

"Tästä sainkin idean, HEUREKA! Nyt kaivetaan esiin kaikki ne omituisimmat kuvauskohteet, joita ei muiden kuin bloggaajan tulisi mieleenkään kuvata. Eikä mitään vahingonlaukauksia vaan tarkkaan harkittuja kohteita. Semmoisia, joita myöhemmin katsellessa itsekin ihmettelee mitä päässä on liikkunut. Eikä niitä kuvia tietenkään ole tullut käytettyä ennen kuin NYT! "

Tähän ei malta olla vastaamatta. Nyt löytyy käyttöä aika monelle kuvalle, ennen kuin klikkaan ne roskakoriin. Tein pienen kollaasin säästääkseni kybertilaa. Tästä olisi tietenkin voinut tehdä arvauskilpailun, mutta laitan kuitenkin mukaan selitykset.

Kaikenlaiset roskat ja romukasat metsissä, pudonneet puiden latvukset, oksat ja lehdet, kävelysauvani eri suunnista, veden eri olomuodot, taivaalla harvakseltaan kumottava kuu (vaikka minulla ei ole minkään sortin objektiivia), vanhat tiiliskivet, naulakot ja pärekatot (tässä kuvassa sisältä päin) , eri hedelmien siemenet, kaiken maailman möhkäleet, pylväät tai tolpat eri suunnista ja vaikka olohuoneen matto. Vain muutamia mainitakseni. Näiden kollaasissa esiintyvien kuvien vuoksi ei tarvinnut mennä edes erilliselle kovalevylle. Ihan olivat tässä koneella odottamassa pääsyä bittitaivaalle.

Mitä sinun koneesi valokuvatiedostoista löytyy? Ja mitä tällaiset kuvauskohteet kertovatkaan minusta?

11 kommenttia:

  1. Kuvistasi näkyy kyky nähdä pientä, taito havannoida eri lailla, selkeä bloggaajan tapa tarttua tilaisuuteen ja kuvata sitä mitä muut eivät näe.

    VastaaPoista
  2. SusuPetal,
    Kameran kävelyttäminen on avannut silmiä. Ja hitaasti käveleminen. :)

    VastaaPoista
  3. Pienikin asia on iso ihme jos vaivautuu katsomaan. Bloggauksen ja tavallisen digikamerankin myötä on ainakin minulle auennut aivan uusi mikromakrokosmos - enkä näköjään ole ainoa. Tämmöiset kuvat ovat tähtiä bloggaajan taivaalla, kivasti tuikkivat ennen kuin tiehensä luikkivat - jos luikkivat.

    VastaaPoista
  4. Sirokko,
    Jokin jälki jää, kaikesta. Kuva on muisto, muistituki siinä missä esine, tuoksu, tunne jne. Nuokin kuvatut hetket ja niiden myötä paikat palautuivat mieleeni. :)

    VastaaPoista
  5. Kuviasi katsoessa tuli ihan epälooginen ajatus mieleen: hengen voitto aineesta. Pieni ihmislapsi tähyämässä taivaalle kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman keskeltä.
    Muuten: Mitäs nuo punaiset pompulat ovatkaan?

    VastaaPoista
  6. Laila,
    Elämän ihmettely onkin jokapäiväistä puuhaani. :) Sinnittelyn ohella. Nuo punaiset pompulat ovat rykelmä naulakoita. Otettu irti remontin alta. Pitihän ne kuvata.

    VastaaPoista
  7. "...vaikka olohuoneen matto", kerrot. Niin juuri, parhainta kuvissa on se, että niihin kätkeytyy tarina. Heti herää monta kysymystä: millainen matto, milloin sen ostit / sait, miten monessa kodissasi matto on ottanut vastaan paljaat jalkapohjasi jne. jne. Ja muutkin kuvaruudun kuvasi elävät ja janoavat kuulla vastauksia.

    PS
    Kiitos jääuutisista. Helatorstaiksi pääsemme saareen!!!

    VastaaPoista
  8. Lastu,
    Niinpä. Kuvakollaasin teko oli varsinaista ajatusmyllerrystä. Estetiikka jäi kokonaan sivuun.

    Toivottavasti ensi viikolla jo lämpenee. Nyt on vain kolme plusastetta. Ja Tornien taisto menossa. Keskimmäisellä on kuulemma 50 lintuhavaintoa tehty tähän mennessä (radiosta kuuntelen...)

    Hyvää huomista äitienpäivää!

    VastaaPoista
  9. Minäkin tänään tuosta hauskasta haasteesta kirjoitin. Kuvistasi innostuin eniten pärekatosta. Meillä Mies aina kehottelee jälkikasvuaan katsomaan kattorakenteita...

    VastaaPoista
  10. Ei olisi varmaan tullut mieleen kuvat noitakaan ennen vanhaan filmikameran aikaan!

    VastaaPoista
  11. mm,
    Pärekatot ovat kauniimpia kyllä ulkoapäin kuvattuina. :)

    Kirlah,
    Ei todellakaan. Minä itse asiassa aloitin valokuvaamisen suuremmassa miittakaavassa vasta digiaikana. Tulee todella räpsittyä mitä erilaisimmista asioista kuvia.

    Sen sijaan en hoksaa ottaa kuvaa aina silloin, kun se olisi viisasta. tarkoitan esim. kolaritilanteita. Ja toinenkin asia tahtoo nykyään jäädä. Paperikuvien teettäminen.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!