1. huhtikuuta 2010

Kevään ensimmäinen

Olisi nyt ollut käyttöä paremmalle kameralle. Kevään ensimmäinen nokkosperhonen viivähti melko pitkään keittiön puoleisella seinällä lämpimässä auringonpaisteessa aprillipäivän kunniaksi. Oli niin hankalasti korkean katolta pudonneen lumikasan takana, ettei pokkarin zuumauksilla ollut asiaa saada kunnon kuvaa. ET-lehdessä taisi olla suositus kamerasta, jossa superzoomin lisäksi olisi tarjolla hymyilevien kasvojen tunnistus- ja ihon silottelu-toiminnot. Ja kohtuuhinnalla verrattuna vajaa kolme vuotta vanhaan Ixukseeni. Kosmetiikkateollisuus saattaisi olla kiinnostunut.

Lomailijat olivat kyläreissulla ja palattuaan heti laittoivat tämän jutun aprillipäivän piikkiin. Onneksi kamerassa on tuo päivämäärätoiminto. Oheinen kuva on kyllä viimesyksyinen, koska sitä parempaa kameraa ei (vielä) ole. Uskokaa tai älkää. Toisaalta ja toisaalta, tarvitsenkokaan.

Sen verran on sadellut vettä ja räntää, että harakanpesä on tyhjentynyt lumesta. Pariskunta lentelee jo etupihan puolella. Loskalumikasat ovat valtavat ja rumat. Jää jo tummuu. Pihakiveyksen reunasta pilkistää jo sammalleimu, jäiset jouluruusut ovat sulaneet, mustanmerenruusut odottavat typistämistä. Ikkunat pesemistä. Pihakoivusta kannattaisi ehkä alkaa juoksuttaa mahlaa, koska se on merkitty kaadettavaksi. Jokohan tuo nousisi?

Pienimmäinen on oppinut syömään perunaa, tarttumaan pulloon kaksin käsin, saanut ensilusikkansa.

6 kommenttia:

  1. Vai semmosia aprillipiloja siellä,kaunistava kamera olisi kyllä hyvä, peilinkin pitäisi ehdottomasti osata sama temppu.
    Koivunmahlaa..muistan että lapsuudessani sitä on juoksutettu, vaan en enää muista minkä makuista se oli, hyvää kai kun sitä niin odotettiin.

    VastaaPoista
  2. Hups, jäin niin miettimään koivunmahlan makua että unohtui... piti toivottaa samalla Hyvää Pääsiäistä!

    VastaaPoista
  3. Mahlaa tuotiin meille suuresta sosialistisesta isänmaasta.

    VastaaPoista
  4. Sirokko,
    Kiitos samoin sinulle hyvää pääsiäistä.

    Mitä mahlan makuun tulee, muistan miten lapsena kaavimme sitä kaadettujen koivujen kyljistä. Ehkä se oli siinä sakonut, koska olin hiukan pettynyt, kun kerran ostin täällä karttulalaista mahlaa. Luulin, että se oli vedellä laimennettua.

    a-kh,
    Uutta tietoa minulle. Karjalan koivikoista kai.

    Hyvää lankalauantaita ja pääsiäistä myös sinulle.

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että harakat voivat alkaa pesäpuuhiin, kun lumi on sulanut. Tuo äänimaailmakin rikastuu päivä päivältä, kun muuttolinnut palaavat. Tiiran kautta voi googlata, ketkä ovat jo näyttäytyneet. Sieltäköhän löysin kalasääsken pesäpuuhiakin katsottavaksi. Karoliinalla oli taannoin linkki pesälle... Auringonpilkahduksia päiväänne.

    VastaaPoista
  6. Laila,
    Minä käyn vilkuilemassa lintujen ilmaantumisia joskus Hatikassa ja laitankin sinne havaintoja, jos ovat mielestäni sen arvoisia.

    Aurinkoa myös itsellesi!

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!