5. tammikuuta 2010

Loppiaisaattona

On ilmoja pidellyt. Pakkanen on käynyt kahdenkymmenen paremmalla puolella. Höttölunta on reilusti. On tullut oltua paljon sisällä. Viikonpäivät tahtovat mennä sekaisin. Aret ja pyhät. Tulevan viikonlopun jälkeen on mukava palata arkeen.

Tänään oli pakko lähteä liikkeelle. Yleensä kierrän kaupat ja varsinkin marketit kaukaa alennusmyyntien aikaan, mutta nyt oli ostoslistalla kaksi tärkeää asiaa. Löysin tarvitsemani heti. Ostin paitapuseron kymmenen vuotta vanhan jakkupuvun piristykseksi. Myyjä totesi, että jakun voisi viedä pienennettäväksi ompelijalle. Olen alkanut näköjään kutistua.

Päätin vielä kiertää torin ympärillä olevia kauppoja ostaakseni lämpötyynyn, jota joulupukki ei vihjailuistani huolimatta ollut hoksannut tuoda. Vasta kolmannessa kaupassa tärppäsi.

Kyytimiehen reissu venähti arviotamme pidemmäksi, joten taiteilin varovasti lumisia katukiviä pitkin Kauppahalliin kahville. Katselin ohikulkijoita ajankuluksi. Aika hiljaista oli monessa puodissa. Maustesopin kohdalle pysähtyi ostoksille rouva minkkiturkissaan. En usko erehtyväni, jos sanon hänen olleen venäläinen. Sitä kieltä kuulin joka puolella, kaduilla ja kaupoissa.

Etsin jo bussirahaa lompakostani, kun kännykkä soi ja sain tiedon, että kyyti olisi tulossa. Pääsisin helpommin kotiin. Vaikka on pakkasta, katujen ja suojateiden pinnat ovat liian liukkaita huonoselkäiselle. Autojen mukana kulkeutunut lumi oli liukastuttanut myös parkkihallin lattiapinnan. En osaa oikein iloita tästä lumen ja jään paljoudesta. Liukuesteet ovat kaupunkireissulla mahdottomat, koska en saa niitä pois enkä takaisin paikoilleen. Alan siis odottaa kevättä.

8 kommenttia:

  1. Eihän siihen mene kun muutama kuukausi, kun kevät tulee. Aika menee niin nopeesti, että joskus epäilen meneekö kaks päivää kerrallaan :)
    Suuremoista Uutta Vuotta.

    VastaaPoista
  2. Amalia,
    Jollei maaliskuussa, niin huhtikuussa ainakin. :) Aika kuluu todella nopeasti, jos yrittää saada jotakin aikaseksi. Odottaminen on kyllä sinänsä pitkästyttävää.

    Hyvää uutta vuotta ja loppiaista sinulle!

    VastaaPoista
  3. Alennusmyyntitungos ei tosiaan ole kaikkein mukavin tapa viettää aikaa. Minäkin käväisin eilen ison tavaratalon vaateosastolla, mutta joko koot eivät pidä paikkajaan, tai oma makuni ei sovi yksiin nykymuodin linjojen kanssa. Poistuin tavaratalosta kassissani kirja linnunpöntöistä. Kevät tulee ihan kohta. Viikot vilistävät vauhdilla.
    Kun korvaasi kuuluu itänaapurin kieltä, eikö tee mielesi kielentaitajana ryhtyä juttusille?
    Hyvää Loppiaista! t.Laila

    VastaaPoista
  4. Siis miten se olikaan: sinäkö olet pidentynyt vai jakku lyhentynyt?

    VastaaPoista
  5. Laila,
    Istuin Sokoksen ala-aulassa ja salakuuntelin... :) Joskus kassoilla tekisi mieli auttaa, kun edelleenkin täällä palvellaan englanniksi. Minä olen sellainen takarivin taavi, etten viitsi tehdä itsestäni numeroa. Jos kysytään, niin autan kyllä.

    a-kh,
    Juuri päinvastoin. Ja kaventunut. Näillä mennään nyt nämät juhlat, kuten entisellä matikan opettajani tapasi sanoa.

    VastaaPoista
  6. Näin tuvasta käsin tuota lumista maailmaan on kyllä mukava ihastella, mutta liukastelu olisi tylsää...

    VastaaPoista
  7. Inkivääri,
    Onneksi pakkaslumi on harvoin liukasta. Teiden ylitykset ovat hankalia, koska autojen renkaat kiillottavat tien pinnan.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!