3. kesäkuuta 2009

Voi meitä

Katselin äskettäin televisiosta ohjelmaa kiinalaisesta omenatarhasta, jossa pölyttäminen jouduttiin suorittamaan ihmiskäsin. Se oli taidokasta, mutta toivottoman hidasta työtä. Ohjelma kiinnosti minua kovasti, koska olen nähnyt tänä keväänä todella vähän hyönteisiä.

Eilen kävin Marikossa. Sain siellä pariin kuvaan osumaan kukkakärpäsen, mutta en nähnyt ensimmäistäkään mehiläistä. Omenan kukkiessa pölyttäjien puute, tuuli ja myrsky ovat kohtalokkaita satoa ajatellen. Ei tämä ole uutta asiaa. Olen aiemmin maininnut monelle tutun teoksen Äänetön kevät. Se oli lintuinfluenssa-aikaa se.

Viime kesänä kohistiin Amerikan ja Kanadan mehiläiskadoista, mutta en tiennytkään, että Kiinassa on sama ongelma ollut jo pitempään. Ihminen on olevinaan niin kaikkiviisas ja kaukonäköinen tuholaismyrkkyineen. Tappaa siinä sivussa hyötyhyönteisetkin. Itse asiassa luulen, että jokaisella eläin- ja kasvilajilla on merkityksensä Telluksemme hyvinvoinnissa ja ihmisen puuttuminen luonnon kiertokulkuun tuppaa aiheuttamaan väliaikaisen luullun hyödyn ohella ikäviä yllätyksiä.

On tehty arvioita, miten paljon mehiläiset tekevätkään työtä. Kuvaavaa on, että rahassa se tämäkin asia on mitattu. Money, money, honey, honey.

7 kommenttia:

  1. Tärkeä muistutus puutarhakauden alussa!

    Muuten, katsoin juuri Strömsön pitkästä aikaa ja petyin. - Siellä sprayjattiin juhannuskoivuja pinkeiksi... Huh huh niin esteettisesti kuin ekologisesti!

    Luontoupeita ja -kestäviä!

    VastaaPoista
  2. kyllä oli mielenkiintoinen ohjelma!! miten tärkeitä nuo hyönteiset ovatkii :)
    ihanaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  3. LIISA, puhut asiaa. Parhaillaan täällä läheisellä mustikkafarmilla nähdään siirreltäviä "mehiläistaloja" Mustikkapensaiden väleissä. Mies tulee mehiläisineen S. Carolinasta pölyttämään mustikat. Jatkaa sitten matkaansa samoissa merkeissä pohjoisemmaksi pysähtyen pölyttämään. Tämän tiedän jatkuneen jo vuosia. Kas, kun kinahlaiset eivät tätä ole keksineet. Niin, suuressa ahneudessaan ihminen on aika pöljäke. Kaikilla lajeilla on tarkoituksensa. Kun sudet tapetaan, rotat lisääntyy jne.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Liisa!
    Ekologiset arvot ovat tehneet sydämeeni pysyvän pesän. Toivon ettei se lähde sieltä pois vaan toimin ja katson maailmaa sitä kautta.

    VastaaPoista
  5. Haavetar,
    Strömsötä olen minäkin silloin tällöin katsellut, mutta tuota ohjelmaa en nähnyt. Onneksi.

    Valkokylkikoivut ovat kauniit sellaisinaan. Niihin spreijataan merkit vasta sitten, kun ovat lahonneina valmiit kaadettaviksi. Siis puistoissa. :)

    Hyvää ja lämpenevää viikonloppua!

    Aurinkoinen,
    Hyvää viikonloppua myös sinulle! Ei sitä tule usein ajatelluksi, miten hyönteisillä on tärkeä paikkansa ravintoketjussa. Ei ainakaan silloin, kun hyttynen tai mäkärä kesäiltana puraisee.

    Utukka,
    Jos siellä K:ssa ei ole mehiläisiä jäljellä edes sen vertaa, että kukaan pääsisi kiertäväksi pölyttäjäksi? Jotenkin tästä mainitsemastasi ammatista minulle tuli mieleen keinosiementäjä. Ennen sitä talutettiin lehmä sonnin luo kilometrien päähän. Minäkin monta kertaa. Nykyään eivät taida lehmät sonnia nähdäkään.

    Lastu,
    Pienistä puroista syntyy isokin virta. Molempiin suuntiin. Niin hyvässä kuin pahassa. Luomuviljelyn suosion nousu kertoo paluusta entiseen.

    VastaaPoista
  6. Erityisen onnistunut kuva kukista ja mehiläisestä.

    VastaaPoista
  7. AKH,
    Kiitos kehuista! Olen vähentänyt kuvaamista paljon, koska siinä joutuu mitä kummallisimpiin asentoihin. Selkä ei tykkää.Tämä on otettu omasta pihasta.

    Kuopio on ollut kovasti esillä viime aikoina ikävine tapahtumineen. Ei tehnyt mieli kuvata poliisn spreijaamia jälkiä torilla, vaikka yli kävelin.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!