9. maaliskuuta 2009

Minusta

Leonoora haastoi minut kirjoittamaan kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäni. Olen ainakin kerran vastannut jo tähän, mutta eiköhän kerrottavaa riitä.
1. Kuulun suuriin ikäluokkiin. Rippikoulussa meitä oli toistasataa ja opetus tapahtui kirkossa ja opettajia oli ainoastaan kolme: kirkkoherra, apupappi ja kanttori. Kaikki olivat tietenkin siihen aikaan miehiä. Muistona on ainoastaan kirkon portailla otettu yhteisvalokuva, josta ei erkkikään ota selvää.

2. Niin kummalliselta kuin se saattaa tuntua, pidin lapsena kasvimaan kitkemisestä ja harventamisesta. Siellä sai olla rauhassa.

3. Lapsena piimävelli ja talkkunapöperö olivat tavallista kesäruokaa. Molemmat ovat edelleen lempiruokiani. Talvellakin, koska keksivät pakastimen. Puolukat, mustikat ja viinimarjat sopivat siihen. (Talkkuna- sanaa ei muuten ole esim. ruotsin sanakirjassa.) Olen myös keittänyt talkkunoita muuripadassa.

4. Nuorena (
kuvassa) minulla oli hyvä muisti. Päihitin luokkatoverit muistia vaativissa tehtävissä. Samoin kesäleirillä opin aika nopeasti morsettamaan. On tunnustettava, että hyvät arvosanani kemiassa ja fysiikassa perustuvat pelkästään ulkolukuun. En edelleenkään ymmärrä niistä mitään. Muistan ihan triviaalijuttuja ja olen sopiva apu miehelleni ristikoiden ratkomisessa(kin).

5. Tykkään käydä kirppareilla ja divareissa, vaikka tarkoituksenani ei ole ostaa mitään.

6. Viime viikolla kävin ystäväni kanssa apteekissa. Hän teki ostoksensa ja minulle jäi aikaa tutustua ryppyvoidehyllyyn. Se kävi kalliiksi. Ostin kokeeksi V:n kasvoveden ja ryppyvoiteen, joilla sitten illalla hoidin naamavärkkini. Aamulla kasvoni olivat tulipunaiset, turvonneet ja kuumottavat. Mittasin kuumeen. Ei ollut kuumetta, vaan voimakas allerginen reaktio. Muutaman puhelinsoiton jälkeen yhteispäivystyksen kautta ihopolille ja samaan apteekkiin ostamaan antihistamiinia ja kortisonivoidetta. Kannattaa siis vain rupsahtaa rauhassa.


En haasta tällä kertaa ketään, mutta laitan nuo meemin säännöt tuohon, jos joku haluaa jatkaa tätä leikkiä.

Meemin säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

8 kommenttia:

  1. Hui huiskista! Eipä kannata ihohyllyjä tsiikailla! Tai ainakin on etsittävä jotakin, joka on "non-allergenic". Hyviä kotikonsteja ovat tuorekurkku (neutraloiva) ja banaani plus kerma (ravitseva).
    Meikä pitää naaman poissa peilistä, ja lujaa menee, vaikka kemiasta ei tietoakaan. Muistikin yltää vain Hoo-kaks-Oohon asti.
    Kiva postaus!

    VastaaPoista
  2. Utukka,
    Näin on. Tulossa allergiatestit, koska voide oli "non-allergenic", mutta jokainen ihminen on erilainen.

    Kiitos kotikonstivinkeistäsi. Kermaa pitää siis ostaa. Muuta löytyy.

    VastaaPoista
  3. Meillä Nooa on kova syömään talkkunamuroja, eikä niidenkään paketissa kyllä ruotsiksi puhuta talkkunoista tai mistään, se on vain "fullkorn" eli täysjyvää ruotsalaisille, mainitaanko jossain joku lämpökäsittelyllä kypsentäminen vielä.

    VastaaPoista
  4. a-k.h,
    Kyllä tuosta kokeilusta on hupia riittänyt. Varoituksen sanoja jakelen ikätovereille. :)

    VastaaPoista
  5. Mikko,
    Kesällä etsimme talkkuna-sanalle ruotsinnosta, kun yritin selittää, mitä ne ovat. Sana tulee suomeen muinaisvenäjän `talaknoo´ (paino viimeisellä tavulla)-sanasta. Joten koko erinomainen tuotekin taitaa olla itäistä alkuperää.

    Ensin vilja keitetään, sitten kuivataan uunissa ja lopuksi jauhetaan. Hämäläinen on minun herkkutalkkunaani, savolaisesta en pidä lainkaan. Hyvä, että Nooa ymmärtää hyvän päälle. :)

    VastaaPoista
  6. Hauska :). Olen muuten kaimasi, etunimeni on Liisa.

    Mieheni on hämäläinen, myllärin poika, ja kertoi syöneensä lapsena talkkunaa, jota tehtiin kuivatuista herneistä. Oletko kuullut moisesta (hernepohjaisesta) talkkunasta. Mielenkiintoista. Nyt tuli talkkunaa kaiho, ja kaikkia vanhoja perusruokia. Sitäkinkö ikä tekee: lapsuuden ajan makuelämykset nousevat pintaan.

    Allergiat yllättävät. Minun pitänee keskeyttää aloittamani risulintukurssi. Vääntelin koivunvitsoja ja sain yllättäen allergiakohtauksen, vaikka mitään siitepölyaikaa ei vielä ole. Mystistä.

    Hyvää iltaa sinne Kuopioon (maailman paras kaupunki, minusta).

    VastaaPoista
  7. Lastu,
    Olin niin pieni talkkunankeittäjä, etten muista, laitettiinko siihen muuripataan herneitä. Eikä ole enää äitiä, jolta kysyisi.

    Perunapuurokin tuli mieleen lapsuusruuista.

    Onpa mystistä, jos koivuallergia (sekin perheessämme tuttu) tulisi koivunvitsojen käsittelystä. Pestäänkö, liotetaanko ne ensin? Jos olisi jäämiä siitepölystä kuitenkin.

    Kaunis on tämä kaupunki. Siksi eläkekotipaikkaunnan valitseminen on vaikeaa.

    Saaresi kutsuu...

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!