1. tammikuuta 2009

Kiikun kaakun

Oli kiikun kaakun, etten laittanut tätä tarinaa sen Ärrävika-otsikon alle. Yleensäkin alkaa olla kiikun kaakun, syntyykö mitään tarinaa, suoltuuko sanoja, toimiiko pää ja varsinkin se itsesensuuri.

Römanneilla ei ole tremulaattoria, jonka avustuksella ällästä saisi helposti ärrän. Sehän on sellainen kone, joka tärisyttää kielenkärkeä vasten yläikeniä. Niinpä Ristolla ärrä on ällä. Mutta kaverit, äiti ja oma perhe ymmärtävät häntä aivan hyvin. Puheterapeuteista on huutava pula. Ja heillä on kovat taksatkin. Risto ei ehtinyt käydä terapiaansa ennen kouluikää. Oli kiikun kaakun, ettei ennen kouluun menoa muutettu pojan toinen nimi Juhani kutsumanimeksi. Sukunimikin kun sattuu olemaan ärrällinen, Röman. Onneksi äiti ei kuitenkaan toteuttanut aiettaan. Hän oivalsi, ettei täällä maailmassa täydellisiä tarvitse olla. Ärrä on tullakseen tai sitten ei. Jos se ilmaantusi vaikka nyt alkaneena vuonna. Ristolla riittää älliä kiertääkin ärriä tarvittaessa. Kotona saa puhua juuri niinkuin puhututtaa.

Risto on siis reipas koulupoika ja kova puhumaan. Häntä itseään pieni yhden äänteen puuttuminen ei haittaa yhtään. Heti kotiovella hän aina alkaa innoissaan kertoa päivän tapahtumia äidille ja pikkusiskolle.

- Äiti, moi, tänään me jo kellottiin kolmella matikantunnilla. Ja kuviksen tunnilla Halli laivostu, ku sen piilustus ei onnistunu. Se lepi koko papelin. Opettaja laitto minut ja Leijan siivoamaan loskat pois luokan lattialta. Minä en kyllä tehnyt mitään, mutta Leija haukku Hallin piilloksen. Se piilsi välikynällä ison mustan listin siihen. No, sano se Liitta-ope, että minä nauloin. Ei olis saanu naulaa.

- Olikos sinulla tänään sitä puheopetusta?

- Ei ollu. Se telapeutti oli sailaana. Kuule, äiti, musiikkitunnilla me läpätään. Se on kivaa. Me tehtiin ihan oma läppi. Siitä tuli niin hyvä, että Leija sanokin mua Listo Läppääjäksi. Luno keltoo luuasta. On joku koululuuan juhlavuosi, ope sano. Me sitten esitetään se vanhempainillassa ilmakitalan kanssa. Isänkin on tultava katsomaan sitte.

- Onko se räppi sinulla paperilla vai muistatko ulkoa? Esitäpä se nyt harjoituksen vuoksi meille. Saat kohta välipalan.

Äiti on itsekin lorutellut paljon lapsilleen. Se on hykerryttävän hauskaa. Joskus he riehaantuvat peräti oopperoimaan keskustelunsa. Isä ei tosin ole siitä niin innostunut. Räppääminen on kuulemma mieluisampi vaihtoehto kuuntelijan kannalta.

Risto ojentaa äidille paperinpalan ja alkaa räpätä ja ilmakitaroida.

peruna, kaali, porkkana
pitää olla tarkkana
mummu se antaa raastetta
sekä oranssia tuoremehua
jou!

äiti keittää aamupuuroa
sen päälle laittaa marjoja
mansikkaa ja herukkaa
herkkua hän tarjoaa
jou!

lasissa on aitoa
rasvatonta maitoa
itse otan leipää viipaleen
hankin ruista ranteeseen
jou!


_____

Pakinaperjantaille aiheesta "Kiikun kaakun."

5 kommenttia:

  1. Oikein hersysi iloisesti tarinasi. Peikko kiittää ja piirtää seinään iloisen naamankuvan.

    VastaaPoista
  2. Hyväntuulen tarina!
    Ja tosiaan, kaikkien, tai oikeastaan kenenkään, ei tarvitse olla täydellinen.

    VastaaPoista
  3. Isopeikko,
    Kiikun kaakun kerkesin, kun juhlimasta herkesin. Kirjoittaa. Kiitos!


    Mk,
    Kiitos kommentista.
    Kuitenkin maailma on pullollaan perfektionisteja. Onko se kasvatuksen vaikutusta vai sisäsyntyistä, olisi mukava tietää.

    VastaaPoista
  4. Hieno tarina! Ja viisas. Ollaan kaikki sitä mitä ollaan, epätäydellisyydessämme juuri niin ihmeellisiä!

    VastaaPoista
  5. Allyaliakselle kiitokset kehuista!

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!