4. elokuuta 2008

Melkein mitä vain

Taannoisella automatkalla näin kurkipariskunnan aterioimassa pellolla. Liikennevirrassa ei sovi pysähtyä, vaikka kuinka olisin tahtonut niistä kuvan. Tienvarsilla on miltei jatkuva varoitusmerkistö hirvistä. Pitkän matkan aikana näin kuin näinkin yhden uljaan sarvipään letkeästi laukkaavan kaurapellossa keskellä päivää. Molemmat upeat näyt menivät nopeasti ohitse ja tallentuivat vain muistikuvina.

Jaakko todella kävi heittämässä kylmän kivensä jo valmiiksi viileään veteen. Eilen aamulla seisoskelin laiturilla pitkään. Melkein jo peruin päätökseni mennä veteen. Olisi kai kannattanut. Illalla tunnustelin käsiäni ja huomasin, että sormus puuttui. Lämpimällä säällä sormus on ollut kyllin tiukka ja pysynyt paikoillaan. Viime viikolla juuri testailimme sitä Onnin, 5v, kanssa. Keskisormeen se oli liian ahdas, nimettömään solahti sopivasti. Olisi kannattanut ottaa Onnin ohje onkeensa ja vaihtaa se keskisormeen, johon se hänen mielestään olisi kuulunut. Nyt taisin pudottaa sen sinne järveen tai päivemmällä sauvojen kanssa huiskiessa pururadalle. Oli oudot sauvat, teleskoopit. Eikä käsineitä.

Torilla olisi ollut koko kansan kirpputori. Wanhan vaalijana tai ainakin muistelijana melkein lähdin sinnekin. Muistin kuitenkin torikannen mukulakivet ja kansanpaljouden, puuttuvat penkit ja pöydät ja oikkuselkäni ja jätin väliin. Illalla taas melkein petyin Levengoodin haastatteluohjelmaan. Vieraana oli Suomi-ikoni, Katri Helena Kalaoja, melkein ikätoveri. Pettymykseni liittyy varmaankin elämäntilanteeseeni. Olen tänään taas menossa sairaalan kontrollikäynnille ja minä melkein tiedän, mitä siellä on edessä. Reseptikokoelmaa plaratessa löysin edellisen lääkärikäynnin laskun maksamattomana. Olin siis unohtanut sen todella enkä melkein. Pitää tästä alkaen maksaa laskut heti. Melkein taas hermostuin Sampo-pankkiin, koska kesken asiointini sinne ilmaantui taas tekninen vika, joka katkaisi yhteyden. Näin on käynyt keväästä alkaen melkein joka kerta.

Nyt on melkein syksy, koska pihlajanmarjat punertavat ja kanerva kukkii. Kuvassa on melkein hirvi, koska en saanut sitä haluamaani kuvaa. Poron kuva on poikani ottama, mutta minulla on lupa käyttää sitä blogissani.

4 kommenttia:

  1. Äh sormusta! Toivottavasti se tulee vastaan - tai sitten saat uuden ja sopivamman.

    Syksy tuntuu etenevän ryminällä. Täälläkin luulisi elettävän jo syyskuuta.

    Halaus mukaasi kontrollikäynnille!

    VastaaPoista
  2. Haavetar,
    Sen verran harmittaa se sormus, että eiliset reitit on kierretty, ei nyt miinaharavan kanssa, mutta silmä tarkkana. Ja vesi on niin mustaa... Olkoon!

    Kummallista kesää ja syksyä. Eihän näistä säistä vielä tiedä.

    Kiitos etähalauksestasi! Nuo polikeikat vievät aina kaikki voimanrippeetkin. Yritin olla toprakka...

    VastaaPoista
  3. Ennenkin on kalan vatsasta löytynyt sormus.

    VastaaPoista
  4. AKH,
    On kai lähdettävä ongelle sitten.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!