30. elokuuta 2008

Aamuöisiä, askareita

Herään pimeään. On vielä kovin aikaista tai sitten on pilvistä. Kierryn oikealla kyljelleni ja vilkaisen kelloa. Neljää näyttää. Kokemuksesta tiedän, että kannattaa lähteä liikkeelle heti. Hamuan pimeässä käsituntumalla vaatteet mukaani ja nousen katsomaan lämpötilan. Kahdeksan astetta. Avaan koneen ja näppäilen pari sivua tekstiä ennen aamupalaa. Puoli kuudelta voin jo syödä aamiaisen, ettei mene yösyömiseksi.

Eilen aamulla lämpöasteita oli vielä sentään kymmenen, mutta viuhui vimmainen pohjoistuuli. Kävin auringonnousun aikaan rannassa. Vedessä asti. Lämmitellessä meni sitten aika kauan. Tarvitsin villasukat ja villatakin ja paljon kuumaa teetä. Mihin se kesä meni? Eilen illalla siirrätin kesälomansa parvekkeella viettäneistä huonekasveista sisään jo rahapuun ja kaktukset. Varsinkin rahapuu on peräti pulskistunut kosteana kesänä. Pohjoisikkunan siniset santit kukkivat ja kukkivat.

Luonnonkukat ja perennat pudottavat siemeniään. Akileijan siemeniä otin talteen. Ripottelen niitä sitten jonnekin. Koivun siemenet tuivertuvat pihakiveyksellä kauniiksi kuvioiksi ja kuviksi, kunnes yhtäkkinen sadekuuro pyyhkäisee ne viemäriverkostoon. Valkoinen syysleimu alkaa olla kauneimmillaan. Päivänliljassa on vain muutama nuppu enää. Taitoin maahan painuneen varren ruusujen joukkoon maljakkoon. Se avasi jokaisen nuppunsa. Sieniä on runsaasti. Harakat eivät enää välitä minun kulkemisistani. Luulin taas nähneeni tutun rusakon. Se olikin ruskearaitainen kissa. Ei se vaikuttanut villiintyneeltä, koska päästi minut melko lähelle. Toki tuimasti tuijotti.

Tummanpuhuva pilvi myöhästytti auringonnousua tänä aamuna. Reilu vartti kuuden jälkeen koivut ja kuuset kuitenkin kultaantuivat. Vain viideksi minuutiksi. Jätin kotitekoisen tuoremehun valmistamatta tänä aamuna suosiolla. Nukkukoon mies ja naapuri rauhassa. Ajattelin kokeilla tomaattia, naurista ja omenaa sekoituksena. Omenaporkkanakarviaismehu on jo kokeiltu. Ja keräkaali ja omena. Herkullista. Ja se terveysleipäkin. Pitää vain malttaa odottaa, että se tekeytyy. Kuori pehmenee ja siitä tulee helpommmin leikkautuvaa. Ensi kerralla teemme ehkä vain puoli annosta, niin ei tarvitse pakastaa. Vanhat reseptini kun ovat isommalle perheelle. Niin muuten ovat kattilatkin.

4 kommenttia:

  1. Aamuhetkesi ovat elämyksiä. Aikamoisen reipasta uida edelleen luonnonvesissä!

    Täällä oli viime yönä vain muutama lämpöaste, joko pian hallaa...

    Raikkaita syksyisiä!

    VastaaPoista
  2. Haavetar,
    Veden keskilämpötila Kallavedessä on ollut vain 16,5 astetta tänä kesänä. Yhtään kertaan siellä ei ole voinut viipyä pitkään. Niin karaistunut en ole. Pistäytyminen auttaa hetkeksi kipuun.

    Elokuussa paistoi aurinko vain 90 tuntia. Kukahan sen laskee? :)

    Syksyisiä sinnekin!

    VastaaPoista
  3. Eiks oo jännää tehdä tuoremehuja ennenkokemattomista aineista? Ainahan niistä hyviä tulee, jos on edes yksi luotettava maku perustana. Minulla on edessä punajuuri. Kaipa sen omenaan sotken. Ja voihan juomaan aina lisätä makeutusta, kanelia etc. tarpeen mukaan. Luulen ihan, että voin jo paremmin pari viikkoa "mehuttuani"

    VastaaPoista
  4. Utua2,
    Todella jännää. Esimerkiksi tämä omituinen sadekesä on maustanut nauriit niin kitkeriksi, että kerran oli jäädä juomatta koko "ristikukkainen" mehu.

    Torimyyjä kertoi, ettei kunnollisia nauriita ole saanut. Viimeksi muuten laitoin porkkanan ja omenan sekaan mukaan vähän naattejakin, siis varsia. Ne maistuvat ihan porkkanalle, mutta tekevät mehusta vihreää. Green line. :)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!