Aamuöisiä

Viime yönä heräsin kahden maissa. En yöllä kuitenkaan lenkkeillyt enempää kuin ikkunasta toiseen. Kolme teini-ikäistä polkupyöräilijää oli liikkeellä tuohon aikaan. Heillä ei näyttänyt olevan kiire minnekään. Pari tuntia ainakin vierähti ennen kuin pääsin uudelleen uneen ja uniin. Vievät milloin minnekin.

Edellisaamuna olin ulkona jo neljän jälkeen. En tosin yksin. Naapuri haki lehden samaan aikaan. Ukkosesta ei tuolloin ollut vielä tietoa. Oli aivan aurinkoista ja poutataivas pikkupilvineen. Hiivin rantaan hipihiljaa, koska halusin ikuistaa kuvaan aamu-uintieni todistajan. Kiersin eri reittiä kuusten viertä. Oli jo hyttysiä. Onnistuinkin saamaan jonkinlaisen kuvan.

Aamun valo on omanlaistaan. Häikäisee tavattomasti levänneitäkin silmiä. Lehvistön läpikin. Lokki pyrähti tietenkin oitis lentoon ja moitti etäämmältä herättäjäänsä. Vesi ei ollut enää kovin kylmää. Aivan hyvin olisi voinut lyhyen uinnin jälkeen jäädä kuuntelemaan lintujen aamukonserttia sirkutuksineen ja lurituksineen. Koko lehvistö soi. Mutta ne hyttyset! Eli kiirehdin ylös ja sisälle jatkamaan unia. Ukkonen sitten herätti seitsemän maissa.

Kevään viileys ja hallayöt ovat pysyttäneet lehtivihreän vaalean kauniina tavallista pitempään. Valkovuokotkin olivat vielä voimissaan ja lemmikit parhaassa kukassa. Norjanangervo tuhlaili tuoksuaan menomatkalla, paluumatkalla vuorostaan tuomi. Vuohensilmät ja kullerot kilpailevat huomiosta. Vuorenkilven kukkavanat ovat ehkä jo täydessä mitassa, sammalleimu loimuaa. Tulppaaneille rankka ukkoskuuro oli jo liikaa. Syreenissä näyttää olevan viimevuotista vähemmän nuppuja. Jos kummallinen talvi teki hyvää mahonialle, syreenille se näyttää olleen ankara. Ihmeesti puut ja pensaat näyttävät kuitenkin selvinneen. Tuhkapensas on kyllä entisen näköinen.

Kesäkukat on vielä hakematta. On ollut niin paljon kaikenlaista, etten ole jaksanut orvokkeja pitemmälle. Ahkeraliisat otan varjopuolelle kuten ennenkin. Portulakan tilalle eteen ehkä jotakin muuta tänä kesänä. Päätän vasta paikan päällä puutarhalla. Jos huomenna jo jaksaisi sinne. Annan kukkien päättää puolestani.