11. toukokuuta 2008

Ensimmäinen ukkoskuuro

Nukuin eilistä pidempään. Aamu-uintihinku oli tiessään, vaikka säässä ei ollut moittimista. Yllätyksellinen päivä. Normaalin aamiaisen haluan syödä pöydän ääressä tukevalla tuolilla. Sängyn laidallakin istuminen on liian kiikkerää.

Etälapsenlapset olivat laittaneet äitienpäiväpiirroksensa ja -korttinsa sekä niitä selostavat tarinansa ajoissa. Ajattelevaista varmistaa, että mummu ymmärtää piirrokset täsmälleen oikein. Vuohenjuurenkeltainen aurinko oli varsinainen kotitekoinen kortti. Hauska idea sormisäteineen!

Aamupuuroa popsiessa vaarin kännykkään tuli numerolaput rinnassa juoksukilpailujen lähtöviivalla poseeraava poppoo onnittelukuvana. Minulla on niin erikoinen käsipuhelin, että sillä voi vain soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Kai niitä on vielä muillakin? Lähempänä asuvat lapsenlapset tulivat livenä iltapäivällä. Tuolloin paistoi vielä päivä ja harakanpesä pystyttiin tarkistamaan. Kiikarointirytäkässä löytyivät kadoksissa olleet uimakengätkin. Olivat olleet parvekkeella kylmälaukussa koko talven!

Kuopus soitteli lounasaikaan. Väsyneenä mutta onnellisena. On mukavaa olla äiti ja isoäiti. Ilma alkoi tuntua hiostavalta, mutta en kyllä yhtään osannut odottaa tätä räväkkää ukkoskuuroa ihan kohdalle. Kaivattu tätä sadetta on ja äitienpäivä on mitä sopivin luonnonpesupäivä. Siitepölyt kaihertavat sekä isompien että pienten silmiä. Sade rummuttaa reippaasti peltikattoa. Pitäisi kai sulkea koko kone turvallisuussyistä.

Kuvassa on keväinen rikkakasvi, joka makrona yllätti minut kauneudellaan. Tunnistatteko? Sain minä ruusunkin. :)

5 kommenttia:

  1. Kaksi kertaa rävähti täällä Inkilänmäellä.

    VastaaPoista
  2. "Äitienpäivä on sopiva luonnonpesupäivä" - kiva asenne äitienpäiväsateeseen. Te suomalaiset olette niin teknisesti ajan tasalla. Mulla ei oo kännykkää eikä muuta peukalointinäpykkää. Puhelin soi, jos soi. Ja itte on siihen vastattava. Tai sitten ei. Rauhallista. Tuoksukoon ruususi tänäänkin (maanantaina)!

    VastaaPoista
  3. AKH,
    Samat voimakkaat rävähdykset tärisyttivät taloa täälläkin.

    Utu,
    Suomalainen informaatiotekniikka on mielestäni turhuutta tulvillaan. Ja siihen luotetaan liikaa. Kaikki sairauskertomukset esim. on siirretty tiedostoiksi, jotka eivät sitten olekaan yhteensopivia ja sairaaloissa lääkäreiltä ja hoitajilta menee paljon aikaa tietokoneiden äärellä. Virheitä tulee paljon.

    Osa sisällöistä on toki tarpeellista. Palvelimet takkuilevat, sähköpostit eivät kulje. Tavallinen etanapostiksi haukuttu kirjeposti hidastuu hidastumistaan.

    Yhteiskuntamme on erittäin haavoittuva, koska melkein kaikissa asioissa jokaisen pitää palvella itseään etäältä, sähköisesti. Ja säät säätää Luoja. Sähköt voivat katketa. Ei kaikilla ole varasähköä.

    Tulipa pitkä kommentti, mutta nuo kaikki asiat olen kokenut kantapään kautta.

    Tuoksuu se ruusu ja on avannut uuden nupun, vaalean roosan värisen. :)

    VastaaPoista
  4. En tunnista rikkakasvia, mutta kaunis on! Ja oih! Ensimmäinen ukkoskuuro! Sellaista kaipaisin. Täällä ei ole satanut aikoihin, on ollut tasaisen aurinkoista, mikä on puuduttavan pölyisää.

    Minulla on myös sellainen kapulakänny, jolla vain puhutaan ja tekstataan. Pian sellaisia lienee vaikea saada...

    Monenmoista vahvistavaa ja hellivää viikkoosi! *halaus*

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Haavetar!

    Ellen ole vallan väärässä kuvan keväinen rikkakasvi on kevättaskuruoho (Thlaspi alpestre). Viihtyy erinomaisesti herukkapensaiden alla.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!