15. toukokuuta 2007

Maailmaan avaraan

Tähän maisemaan astuin metsän suojaavasta sylistä seitsemänvuotiaana. Ihan itse. Ei siihen aikaan ollut kouluun pehmeää laskua eikä vanhemmista kumpikaan saattamassa ekaluokkalaista opin tielle. Miten ihmeessä me selvisimme ilman eskaria ja kouluun tutustumisia?

Monilapsisissa perheissä toisten huomioon ottaminen ja arkityö saatiin kai syntymälahjana. Ei tietenkään tarvinnut kivisellä kärrytiellä pelätä moottoriajoneuvoja eikä kyseisellä tiellä juuri muita kulkenutkaan. Joskus joku tukkijätkä reppuineen tai kalastaja saattoi tulla vastaan. Ja päivää sanottiin aina. Ketään ei koskaan ohitettu tervehtimättä.

Minä osasin jo lukea kouluun mennessä. Ja muistan, että minulla oli uusi vihreä villatakki. Muusta vaatetuksesta ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Eivät ne vaatteet kovin kummoisia tainneet olla, koska muistan kateellisena katselleeni toisten tyttöjen röyhelöessuja ja kauniita rusetteja ja lettejä. Itselläni oli polkkatukka. Toisten eväitäkin katselin kademielellä. Mieleen ovat jääneet isot punakylkiset omenat ja voileipien välissä olleet leikkeleet. Itselläni oli eväänä maitopullo ja voileivät saman varsinaisessa merkityksessä. Ruisleipää ja välissä voita voipaperiin (vai oliko se pergamenttipaperia) käärittynä. Ihan terveelliset eväät. Eikä tietoakaan nykyisestä laktoosi-intoleranssista. Se olikin lehmän maitoa. Lämmin ruoka valmistettiin koulun keittolassa, jossa söimme vanhanvihreiden pirtinpöytien äärellä.

Koulu, joka on vieläkin elävä toimiva koulu, häämöttää kaukana. Sen edessä olivat vehmaat viljapellot. Nyt tuo alue on ollut vuosia hevoslaitumena ja kuusi on kauniilla tavalla valtaamassa alaa. En osaa sanoa, mitä direktiivit sanovat tästä kehityksestä. Vuosikymmenten kuluessa samaan aukkoon on raivattu lisää peltoa ja kohta pistetty raivio niin sanotusti pakettiin. Ympäristö muuttuu koko ajan. Oli korkea aika ottaa tuo avara kuva, jos ja kun kuusikko sen kohta kaventaa.

10 kommenttia:

  1. Näen Liisan tallustamassa reppu selässä (olihan sinulla reppu) maantien viertä pitkin kohti koulua. (Tulee mieleen Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvan loppu, missä Heinähattu lähtee kotiportista "maailmaan", kouluun, ja huiskuttaa kotipihaan jääville.) Tästä tulee sama tunne. Haikeutta, itsestäänselvyyttä, rohkeutta. Hyvä mieli. Kaunis, terveellisen eväsleivän makuinen kuvaus ja Suomen ihana maisema.

    VastaaPoista
  2. Paju,
    Reppu oli vihreä, männynvihreä, kankainen. Siinä oli ruskeat viilekkeet. Sen muistan aivan tarkkaan. Metsätieltä tulin peltoaukealla kahden ison kuusen välisestä portista ja hiukan vierastin naapurin haassa olevaa hevosta, jolla oli varsa.

    Meillä oli kyllä hevonen, mutta ei varsaa koskaan minun muistini mukaan.

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana kirjoitus! Tiheitä tunnelmia välittyi. Muistui ensimmäinen kouluaamu mieleen kun liian isolla pyörällä amerikansiskoni kanssa rahisteltiin hiekkatietä ja olo tuntui niin ylväältä ja isoltatytöltä. Repussa oli pieni ruskea maitopullo ja ruisleivät voipaperiin käärittyinä... :)

    VastaaPoista
  4. Ja kerran maitopullo vuoti reppuun, sen jälkeen laukku tuoksui maidolle. Aapinenkin sai maitoannoksen ja sen sivut liimautuivat yhteen.

    jatkoi

    Obeesia

    VastaaPoista
  5. Sivuaskel,
    Niin kivinen oli tie, ettei polkupyörillä tehnyt mitään. Vanhalla naistenpyörällä kuljetettiin maitotonkka maitolaiturille, tietenkin työntämällä joskus myöhemmin, kun maitoa alettiin viedä meijeriin.

    Samat ovat olleet eväät! :)

    Obeesia,

    Mahdoitko saada uuden aapisen? :)

    VastaaPoista
  6. Onhan se maisema nyt kaunis, mutta seitsenvuotias sitä tuskin sillä silmällä katseli.

    VastaaPoista
  7. A.-K.H.,
    Muistaakseni mietin koko matkan, että muistanko koko nimeni ja syntymäaikani. Ne olivat pääsyvaatimukset kansakouluun.

    VastaaPoista
  8. Minakin kavelin kouluun, vaikka maisema olikin erilainen silla olen aina asunut kaupungissa. Ei mitaan vaikeuksia, olin jo paljon pienempana tottunut liikkumaan yksin kaupungilla.
    Tanaan tietysti ainakin taalla kaikki lapset, vahan isommatkin, viedaan autolla kouluun, vaikka koulu olisikin ihanlahella.
    Edistysta, kuullemma!

    VastaaPoista
  9. Piti viela sanomaan etta sanasta paivaa on tullut melko tuntematon.
    Jos nyt saa valittaa pikkasen valilla...

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!