28. toukokuuta 2007

Lapsettaa

Helluntain aamukävelyltä palatessani bongasin parikin lintua. En pääse tarpeeksi lähelle eläimiä saadakseni niistä kunnon kuvia. Kuvan kaverin kanssa leikittelin hetken. Aina kun lintu käänsi katseensa pois päin, astuin askeleen lähemmäksi. Jähmetyin sitten patsaaksi. Otin ainakin viisi kuvaa tällä tavalla. Oheinen oli paras, ei hyvä sekään. Huvinsa kullakin.

Tilanne toi mieleeni peilileikin lapsuuden ulkoleikeistä. Muistan meidän leikkineen sitä yhdellä viivalla, siis seinää vasten. Koulun välitunneilla näitä opittiin ja sitten leikittiin myös kotona. Koulun piha oli viettävä, joten ruutua en muista hypätyn. Sen sijaan koulun ulkorakennuksen takaseinää vasten heiteltiin kumipallolla monimutkaisiakin settejä.

Kotona tuvan ulkoverannan edusta oli kulunut pienistä ja suurista askelista mustalle mullalle. Sauniot ja ratamot saivat luvan väistyä. Siinä pystyi hyppäämään ruutua. Kiveä piti siirrellä jonkin kaavan mukaan, jota en kyllä muista. Pukkihyppely ja patsas olivat myös kotona suosittuja pihaleikkejä. Jälkimmäinen näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu aika vaaralliselta vinhoine kädestä pyörityksineen. Olisikohan tuo oikea olkapää mennytkin rikki jo siinä eikä vasta seivästyskilpailuissa? Niissä kisattiin, kuka jaksaa nostaa isoimman hangollisen heinää tai viljaa seipäälle. Ehkä vanhemmat saivat meidät räväkkään työtahtiin näillä kilpailuilla tai sitten kilpailuvietti on ihmisessä sisäsyntyistä. Tai yksinkertaisesti halusimme työn nopeasti tehdyksi.

Kun ikää tuli lisää, saimme pesäpallomailan ja pari räpylää. Löimme palloa päin aitan seinää. Jos pallo meni aitan ohi tai yli pellolle, sen etsimiseen kului paljon aikaa. Liekö kaikki pallot koskaan löytyneetkään? Onneksi koulun kentällä oli kesällä tiistai-iltaisin peli-illat. Nuoriso kokoontui sinne pelaamaan nelimaalia tai lentopalloa. Meitä oli paljon. Aina eivät kaikki mahtuneet joukkueisiin. Katselimme joko peliä tai toisiamme. Tien toisella puolella oli kyläkeinukin. Siihen en koskaan uskaltanut mennä.

10 kommenttia:

  1. Lintuja kuvatessa menee HERMOT!

    VastaaPoista
  2. Allyalias,
    Itse olen miettinyt, mitä tiettyä yhtä teemaa alkaisin kuvata. Menee hermot, kun tulee otetuksi LIIKAA kuvia kaiken kaikkiaan.
    Linnut jätän pois laskuista suosiolla. :)

    VastaaPoista
  3. Sauniot ja ratamot, niitä meidänkin pihalla kasvoi. Vietin pienenä paljon aikaa yksin pihalla, makasin mahallani ruohikossa ja katselin pihasaunioita kuin makrokuvia. Muistan tuoksunkin.

    Kaunis maisema tuossa kuvassa linnun takana.

    VastaaPoista
  4. Noita pihaleikkejä lapset rakastavat vieläkin. Meillä järjestetään museolla joka kesä perinneleikkihetkiä kahden viikon ajan heinäkuussa. Viime vuonna siellä leikki kaikkineen yli 1000 lasta! Leikittäjinä ovat parikymppiset nuoret, jotka sekoittavat ihanalla tavalla vanhoja perinteisiä ja uudempia leikkejä.

    VastaaPoista
  5. Suorastan ihanteellinen maisema. Näkyis haapana ruvenneen jaloittelemaan.

    VastaaPoista
  6. Ihana tunnelma kuvassa. Humoristinen (- se lintu!) ja lempeä.

    VastaaPoista
  7. Lapsuus oli yhtä "peliä" ;) Kesäisin olimme ihan pihalla!

    Peili, kymmenen tikkua laudalla, kettu, sokeripala, nurkkaherra, väri, musta mies... Koulu tutustutti pesäpalloon ja se vei mennessään joukkueeseen asti.

    Kaunis kuva. Ja lintu luonnollisena osana maisemaa.

    VastaaPoista
  8. Katriina,
    Ruohonleikkuria ei ollut. Kedolla kasvoivat sitten korkeammat kasvit.

    Kaisa,
    Minusta tuntuu, että on jokin perinneleikkibuumi menossa. Oli siis jo viime kesänä. Hyvä niin.

    AKH,
    Itse tarkkailin vain tuota haapanaa. Maisema tuli bonuksena.

    Haavetar,
    Tilanne oli hykerryttävä. Takana moottoritien jyly ja edessä lintu kuin tarjottimella valmiina kuvattavaksi. Minä valppaana siinä välissä. :)

    Paju,
    Sinä sen sanoit! Ihan pihalla koko kesä! Ja aina aurinkoista. Mitä nyt välillä kovia ukonilmoja.

    VastaaPoista
  9. Rauhallinen ja kaunis maisema.

    Linnut ovat yleensä liikkeessä koko ajan aivan samoin kuin monet pienet koirat. Täytyy räpsiä paljon kuvia. Ehkä joku sitten onnistuu tai edes osa jostain kuvasta.

    VastaaPoista
  10. Anna Amnell,
    Ja niin tutuksi tullut - maisema.

    Tulee todella räpsityksi kuvia paljon. Onnistumisprosentti on ehkä promille. :)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!