21. toukokuuta 2007

Helvin aamutoimet

Ikkunaverhon raosta pilkistävästä valosta Helvi päättelee kellonajan. On taas tuhottoman aikaista. Itse asiassa aamuyötä, vaikka kuka näistä ajoista enää tietää. Kääntelyttävät kelloa niin, että Helvin biorytmit ja sisäinen kello ovat jo vuosia sitten seonneet. Siitä on tullut tapa, sanoi lääkärikin Helvin valittaessa huonoa nukkumistaan.

Taas on valittava kahdesta pahasta se pienempi. On joko otettava pilleri tai noustava ylös. Helvi nousee varovasti ylös, ettei herätä autuaan unta nukkuvaa yhtä ikääntynyttä petikaveriaan. Huokaisee kateellisena. Mistä sille tuota unta riittää? Ovatkohan kaikki pitkänimettömäiset yhtä nukkuvaisia? Helvi kiipeää yläkertaan kännykkä ja silmälasit kädessään selkäänsä vanutellen.

Keittiön pöydällä vartoo lääkedosetti, mutta ei ole vielä sen aika. On keksittävä muuta. Onneksi tämä tietotekniikka on keksitty. Jos ei pääse Itellan postilaatikolle, laajakaistaa pitkin pääsee vaikka minne. Helviä eivät palomuurit estä. Iimeilejä, ainakin niitä spammisellaisia, on odottamassa. Helvin tuhotessa roskaposteja ja surffatessa lukaisemassa nettipäiväkirjoja ja e-lehtiä, aamupala-aika onkin nopeasti käsillä.

Ei muuta kuin kolme reilua mitallista presidenttiä suodattimeen ja kolme kupillista kahvia ropsottuu ihan itsekseen valmiiksi. Sitten hän laittaa pari desiä sydänystävällisiä hiutaleita ja leseitä teemakulhoon suolattomaan veteen muutamaksi minuutiksi mikroaaltoihin lillumaan. Gefilusta, kokojyväleipää, benecolia, flavonoideja, marjoja, juustoa, vähäenergiaista ja kuitupitoista suuhunpantavaa kaikki. Juomalasi, muumimukit ja siniset puurolautaset vakipaikoilleen. Mutta aina tuppaa jotakin haetuttamaan, vaikka kuinka olisi laittavinaan valmiiksi.

Eikä kulu aikaakaan, kun kumppani herää ja hakee lehden. Aamurutiinit ovat hykerryttäviä, jos niitä alkaa tarkkailla. Radio napsautetaan päälle, puuro kauhotaan lautasille ja kahvi kaadetaan mukeihin. Sanomalehti silmäillään läpi. Lyijykynä odottaa valmiina. Helvi saa nopeasti puolet lehdestä. Toivottavasti tänään ei ole liian hankala sudoku, hän ajattelee. Lauantaiaamuisin Helvikin yrittää ehtiä osingolle. Silloin ilmestyy kuvaristikko. Jos lehti on myöhässä, on päivä pilalla. Täytyy hakea jostakin pinkasta vaikka vanha ilmaisjakelulehti tai mainos tai ratkaisematon ristikko tavattavaksi. Siinä sivussa ne menevät pakolliset pilleritkin huomaamatta.

Ja aamuhartaus. Mistäs siinä puhuttiinkaan? Kumpikaan ei muista.

------

Pakinaperjantaille aiheesta Aamutoimet

5 kommenttia:

  1. Aidon kuuloinen tarina vei elävästi Helvin elämään ja aamutoimiin. Kirjoitat elävää kieltä!

    VastaaPoista
  2. Terveisiä Helville! Aamuhartauden sanomasta (huikea loppuhuipennus;) tuskin olisin muistanut ajatuksen puolikasta, mutta mieltäni keinuttaa varmasti pitkään Helvin aamupuuhien jokainen vaihe, etenevä hetki. Monet aistini kiittävät tämän pakinan ääressä. Ai kun tekee hyvää ;)

    VastaaPoista
  3. Allyalias,
    Tämähän on Helvin tositeevee-elämää. Formaattiainesta. ;)

    Paju,
    Helvi kiittää terveisistä ja jatkaa samaa rataa... :)

    VastaaPoista
  4. Aamurutiineja, niitä on varmasti jokaisen aamussa. Jollekin aamun lehti kahvikupposen kanssa on se juttu, joillekin ei.

    VastaaPoista
  5. Hansu,
    Ja kun ikää tulee, rutiinit tulevat vain yhä tärkeämmiksi. Kahviton aamu olisi todella vaikea alku päivälle. Päänsärkyä ehkä.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!