14. helmikuuta 2007

Valo lentää

Koko sydäntalven keittiön pöytää on koristanut kirkasvalohoitolamppu. Kohta se joutaa komeroon. Päiväni eivät lähde käyntiin helposti. On suoritettava pakollisia oikomisia (satuttavasti pakkoliikkeiksikin sanottuja) alakerran mittatilausvuoteessa. Tuntikin saattaa mennä ennen kuin yön lukitsema nikamaketju aukeaa sen verran, että voin varoen kierähtää tunnustelemaan, miltä ojentautuminen tuntuisi. En halua antaa periksi, mutta ei kyllä selkänikään.

Koska tältä viikolta jäi väliin jokaviikkoinen allasvoimailu, päätin pientä pakkasta uhmaten lähteä kävelemään tutulle reitille. Oli huikaisevan kirkas päivä, mutta pakkasta liian vähän saadakseni kuulla lumen narinaa. Mutta kuulin tiaisten tiukun, palokärjen rummutusta, näin tilhien joukkopyrähdyksiä ja valon lentävän (kuuntele Katriina Honkasta) ilman lämmetessä ja samalla pudotellessa lumiharsoja sädehtivinä hippuina puiden ja pensaiden oksilta. Suoraan kasvoille. Varjopaikoissa pumpulilumi viipyi levollisesti pihlajanmarjaterttujenkin päällä. D-vitamiinin toivossa olin jättänyt aurinkolasit kotiin. Välillä näin punaista valkoisella hangella. Kadutti hiukan, mutta valon lento olisi jäänyt näkemättä, jos tummin lasein olisin ollut liikkeellä.

Pihapihlajat ovatkin jo tyhjiksi syöty. Tilhiparvi vieraili punakoisossa. Ettei vain yksi niistä olisi erehtynyt eineestä. Käsittääkseni ne punaiset marjat ovat myrkyllisiä. Miksikö? Siksi että yksi niin syöksyilevistä tilhistä istua tapitti pihakoivun oksalla kymmeniä minuutteja liikahtamatta. Ei haitannut oven äänet eikä valokuvaajan liikkeet. Seurasin päivän edetessä, miten sen käy.
Lentoon on lähtenyt, tointunut jos olikaan tokkurassa.

Loppuisi vaarin yskä ja lämpöily, selviäisi syy eikä aina vain arvailtaisi, otaksuttaisi, testattaisi ties milloin vasta. Kohta puolitoista vuotta. Astmaako? Nyt puhallellaan kaksi viikkoa mittariin ja kirjataan tulokset ylös. Jos edes toinen saisi olla terveempi. Terve on liikaa sanottu. Jaksaisimme paremmin. En minä masentunut ole. En lähtisi sauvoineni taiteilemaan epätasaista rantapolkua yksin pakkaseen. Kännykkä mukana. Pitääkin tarkistaa, toimiiko se enää, koska yksi puhelu ei ainakaan tänään koskaan tullut perille. Pyytävät oman arvion mielialasta kuntoutusosastojaksoa varten. Ajattelin kirjoittaa Medium.

8 kommenttia:

  1. Kun liikuttelee kuva, saa mieleisensä kuvakulman.
    Sellainen pieni ötökkä kuin käpyrauhanen tykkää auringonvalosta ja vaikuttaa parantavasti mielialaan. Meni pitkään, ennen kuin tämäkin asia huomattiin.
    Kirkasvalolamppujen todellisesta hyödyllisyydestä on epätietoisuutta.
    Tilhet ovat joskus juovuksissa, mutta niillä on monin verroin paremmin alkoholia polttava maksa kuin ihmisellä.
    Tavataan myös juovuksissa olevia elefantteja. Saavat joskus päänsä pyörälle syötyään käyneitä appelsiinaja.

    VastaaPoista
  2. No se tilhi saattoi olla pienessä sievässä ystävänpäivän kunniaksi.:)

    Kirkasvalolampun valossa on ollut helppo lukea lehdestä oleellinen aamuisin.

    Kameran käyttöäni ei ammattilainen ymmärtäisi kun näkisi. Kun en pääse haluamaani kuvausasentoon kehon rajoitteiden takia, otan muutamia kuvia ns. summamutikassa. Pitäisi olla käännettävä se "ruutu". Ehkä se helpottaisi. Joskus osuu, yleensä ei.

    VastaaPoista
  3. Ihmisvilinässä on hyvä nostaa kamera pään päälle ja kuvata summamutikassa hieman alaviistoon, jos olkapääsi antaa periksi. Näin eivät ihmiset koe, että juuri heitä kuvataan ja saa julkisilla paikoilla otettuja kuvia, joissa on ihmisiä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos elämyksellisestä ja aidosta kävelystä! Se piristi - ja rohkaisi.

    VastaaPoista
  5. Akh,
    Ei kai niitä tunnistettavien ihmisten kuvia voi kuitenkaan netissä käyttää?

    Haavetar,
    Lähteminen on aina vaikeinta minulle, kaikilla tasoilla. Tällä hetkellä. Monta lähtemistä lähellä.

    VastaaPoista
  6. Kun julkisella paikalla kuvataan, on ihan sama, ketä kuvassa näkyy, jos ei ole näpätty kuvaa päin pläsiä, mutta siitäkään en ole varma.

    VastaaPoista
  7. Jos nyt katsot vaikka tämän päivä Savon sanomista juttua Finland Ice Marathonista, niin siinä yksi esimerkki. Jos minä käyn ottamassa kuvan Sokoksen kongissa notkuvasta porukasta ja julkaisen sen blogissa, ei kukaan minua siitä raastupaan voi viedä.

    VastaaPoista
  8. Julkinen paikka tarkoittanee ulkotiloja?

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!