9. helmikuuta 2007

Minun pääni soi

Anna Emilia sai laulusta ekaluokalla viitosen. Tuon heikon arvosanan lamauttamana hän pitkään vältteli äänensä avaamista. Harmonin takana seisten hän puolittain lausui ”Pieni nookipoika vaan, uunin piippuun kaatoaa, yhä ylöös yrittää, kaatolle hän kiipeää.” Mukava laulu ja tuttu asia, koska nokikolari oli toistuva vieras talossa.

Oppikoulun kolmannella luokalla oli taas totinen paikka. Opettaja oli jostakin saanut käsityksen, että Anna Emilia osaisikin laulaa ja alkoi harjoituttaa häntä laulamaan äänissä erään toisen tytön kanssa jotakin tuttua joululaulua. Parin harjoituskerran jälkeen kävi selväksi, ettei siitä mitään tule. Anna Emilia saisi soittaa ksylofonilla ”Jingle bells, jingle bells…” Ja esiintyä joka toisessa ohjelmanumerossa. Siis hänhän osasi soittaa.

Joskus opiskeluaikana kesälomalla kotona Anna Emilian äiti ihmetteli, kun tyttö arkareissaan lauleskeli ”Oi katsohan lintua oksalla puun.” Ulkomuistista vallan. Oliko tapahtunut ihme?

Äänessä pysyminen on aina ollut Anna Emilialle vaikeaa. Veljentyttökin havaitsi sen aikanaan. Mutta melodioiden tunnistamisessa hänellä ei ole mitään vaikeuksia. Anna Emilia pärjää loistavasti kaikenlaisissa kappaleiden tunnistuskisoissa. Tästä hän on tehnyt omat johtopäätöksensä. Anna Emilia laulaa vain yksin tai tyttärensä innoittamana hänen kanssaan yhdessä. Toivelaulukirjoja on laulettu parikin läpeensä yhteen menoon. Aina siihen saakka kunnes Anna Emilian puoliso vaivihkaa vihjaisee, että nyt riittää I Will Survive” fortissimo. Musikaalista lahjakkuutta on monenlaista. Anna Emilia kuuntelee sujuvasti päässään soivia vaihtelevia melodioita.” Kun minä kotoani läksin”,” Sinua, sinua rakastan”,” Twilight Time”, ”Diana”,” Sunrise, Sunset”,” A Woman in Love”,”Vaikka vaellus on vaivaista”,” Laula, laula, laula”,” Anna mulle tähtitaivas”, ”Myrskyn jälkeen”, ”Adagio”, ”Isä, minä tahtoisin päästä jo kotiin” ja miljoona muuta.

Anna Emilia ihan liikuttuu niiden kauneudesta ja hoitavuudesta. Miksi siitä ei annettu koulussa arvosanaa? Se viitonen on niin ikävännäköinen siellä ekaluokan arvostelukirjassa hänen mielestään. Anna Emilia irrottaa varovasti yhden mainostarran (Tess Gerritsen, Katoaminen) kirjakerhon mainospostista ja liimaa sen sen pahannäköisen viitosen päälle.

-----

Kirjoitettu Pakinaperjantaille aiheesta Melodia.

15 kommenttia:

  1. Viisaasti teki Anna Emilia, kun liimasi Katoaminen-kirjan mainostarran laulunnumeronsa päälle, joka suotta kiusasi laulavaa mieltä ja kuristi kurkkua.

    Musikaalisuus on muutakin kuin kykyä pysyä nuotilla. Ja vaikkei pysyisikään, antaa laulun raikua.

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Tästä sinun jutustasi tunnistaa minut nyt ihan liian selvästi Allyalias oli vaan muutettu Anna Emiliaksi. Kyl nyt maar nolottaa ;) Äänellään se variskin...

    VastaaPoista
  3. Tuossapa tuo tuli nyt selitettyä miksi lintu laulaa toisesta ja toisesta visertää.

    VastaaPoista
  4. Paju,
    Voi kun kaiken voisi korjata teipillä, tarroilla ja laastareilla. Titaanikaan ei tunnu riittävän.

    Laulaminen yhdistää. Olisin niiiin halunnut joskus päästä kuoroon.

    Ally,
    Ei täällä netissä kaikkien vakoiluohjelmien valtakunnassa tunnistamattomana kauan kukaan säily. Siksi tiputin tuon alias-osan jo pois tuosta nikistä. :)

    Hukka,
    Kukkuu, raakkuu, sirkuttaa, livertää, kutsuu, varoittaa...lintu. "Tiritiriteijaa, tiriteijaa lauloi kaiken kesän."

    VastaaPoista
  5. Se on kyllä viksu keksintö tuo tarra!

    VastaaPoista
  6. Olli,
    Onneksi niillä oli juuri SE kirja tarjouksessa!

    VastaaPoista
  7. Eilen luin jostain, että oppiminen yhdistetään, assosioidaan, jo valitettavan varhain vain tiettyyn aikaan ja paikkaan (koulu) ja hyvin pian lapselta menee oppimisen ilo kun arvottaminen alkaa: suoritusten numerointi ja arvostelu myös 'lahjakkuutta' kysyvissä aineissa ei tunnu reilulta. Ja sen oppimisen pitäisi olla kokonaisvaltainen ja jokapaikkainen tapahtuma eikä vain koulurakennuksen sisään sijoittuva. Mutta: vitonen laulusta! Mitä oikeutta kellään on arvostella ekaluokkalaisen tulkinta. Lintu laulaa äänellään ja lapsi rohkeudellaan ja luottamuksellaan. Sitä ei pidä pettää.

    VastaaPoista
  8. Kutuharju,

    Olen kanssasi samaa mieltä. Mitä pitempään olin opettajana, sitä lempeämmäksi tulin arvioinneissani. Lukiossa oli kuitenkin vastattava antamistaan arvosanoista.

    Mutta ajat ovat nyt toiset. Idolsia vilkuilleena vielä kovemmat. Oman traumani kanssa olen oppinut elämään ja laulaa luikauttanut Uralin pihlajat yksin ilman säestystä eräässä kahvipöydässä. Tarroilla on tehonsa. :)

    VastaaPoista
  9. Joskus elämä on epäreilua. Musiikin numero annetaan täysin väärin perustein. Siihen pitäisi vaikuttaa melodioiden tunnistaminen, sävelten tunnitustaminen ja muut asiat, ei vain oma soitto- ja laululahjakkuus!

    VastaaPoista
  10. Liisa onkin opettaja! Siinä tapauksessa tulin ihan väärään paikkaan paasaamaan maallikkona oppimisesta ;)
    Hansun kommentista tuli heti mieleen, että epäreiluus voi kyllä olla toisensuuntaistakin. Nimittäin poikani opettaja jonain hellänä hetkenään lupasi, että se joka uskaltaa tulla luokan eteen laulamaan, saa heti ysin! Poikani uskalsi. Mutta tarkkaan ajatellen se oli kyllä väärin niitä yhdeksikön laulajia kohtaan että kutosen äänellä sai saman numeron.

    VastaaPoista
  11. Hansu,
    Niinpä. Ehkä alakoulun opettajat toimivat nykyään toisin. Muutaman vuoden kuluttua pääsen seuraamaan, miten se nykyään menee. kun lapsenlapset alkavat koulutaipaleensa.

    Kutuharju,
    Ei haittaa mitään. Hyvä lukea näitä ajatuksiasi.

    Kyllä tuo käänteinen tapa, siis liian hyvien arvosanojen antaminen, on yhtä arveluttavaa. Se ope olisi voinut saada kasillakin poikasi liikkeelle. Olisikohan?

    Koulujahan vertaillaan jatkuvasti ja yhteismitallisuus arvosanoissa pitäisi olla fakta. Mutta, mutta! Ihmisiähän ovat opettajatkin ja jokainen oppilas on yksilö l. lopputulemaksi jäänee kuitenkin sen kyseisen opettajan subjektiivinen ja toivottavasti kannustava arvio oppilaansa taidosta aineessa missä hyvänsä.

    Itselläni oli jos jonkinmoisia kertoimia ja kaavioita kaikkien suoritteiden keskiarvoista painotuksineen ja sitten vielä +-1. Tuli todella tehtyä töitä arvioinnin eteen(kin). Ollutta ja mennyttä. Ex-ope.

    VastaaPoista
  12. Laulukokeita ei saisi alaluokilla olla. Ei ehkä yläluokillakaan. Eihän musiikkituntien pääasia ole luokitella laulutaidon mukaan, vaan innostuksen...

    Aika killeri saada vitonen laulusta. :-|

    Viksu tyttö kuitennii, tarroineen. ;)

    VastaaPoista
  13. Olenko minä ainoa, jolla on ollut viitonen laulussa. Päästötodistuksessa on kyllä 8!

    VastaaPoista
  14. No minä sain laulusta 6 ekaluokalla:) Myöhemmin tosin lauloin kuorossa 8:n arvosanalla ja muutenkin veisasin sydämeni kyllyydestä sekä virsiä että muita lauluja. Nykyisinkin lauleskelen jos en joka päivä niin aika useasti kuitenkin. Lapsellelaulaminen on lempipuuhiani. Kaikki "omat" ja hoitolapseni olen nukuttanut ja paijannut uneen samoilla suosikeilla ikävuosista huolimatta. Laulaminen on tärkeää!

    VastaaPoista
  15. Kiitos Salka!
    Laulamme kun on laulun aika, nauramme ja itkemme kun on niiden aika. Elämä on...

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!