5. marraskuuta 2006

Kuvia kasapäin

Keväällä kirjoitin yhtäkkisestä kesään putoamisesta lämpöaallon iskiessä. Parin päivän ajan on ollut vastaavanlainen tuntu talven yllätyshyökkäyksestä. Varsinkin tänään pakkanen poltteli paljaita sormiani, kun tuossa rannassa asettelin kameraa hakiessani uusia kuvakulmia ja tarkentaessani kuvia. Vasemmassa kädessä olevasta turkisrukkasesta ei ollut yhtään apua.

Eihän sinne pakkaseen ole pakko mennä, mutta kummasti jähmettymisprosessia käyvä tummuva vesi vetää puoleensa. Oikein olin illalla kuullut. Matala rantavesi oli jo paksussa jäässä ja monta kiveä ja keppiä olivat jäätarkastajat heitelleet jäälle ja saaneet sen rikkoutumaan. Jäljet näkyivät. Keskempänä oleva vapaa vesi nostatti usvaa minkä kerkesi ja maisema vaihtui koko ajan auringon noustessa kultaamaan puiden latvat ja kiillottamaan oksien timantit. En oikein tiennyt, mitä ja miten kuvaisin. Kunhan räpsin. Ja sisälle.

Parin tunnin päästä vilkaisin ulos ja havaitsin, että sää oli entisestään kirkastunut. Ahtauduin taas toppavaatteisiin ja talvikenkiin. Ajattelin kyllä, että tässä alkaa olla liioittelun makua, mutta tulipa tarkistetuksi, että läheinen puro vielä eli. Järvimaisemassa kirkkaus ei ollut aamuista kummempi. Irrallaan oleva koira säikäytti minut syöksyessään vauhkona ympäri vastaraivattua puistoa. Kutsuvihelluksistä huolimatta.

Illansuussa kuu rakensi siltansa järven poikki. Olisikohan nyt saanut hyvän kuvan kuusta? En sentään kolmatta reissua lähtenyt tekemään. Tullee uusia kuita ja kuunsiltoja ja sinisiä iltoja. Jotenkin tuossa puolipäivän kirkkaudessa oli kevään tuntu. Se on se valo. Ulkoileminen säällä kuin säällä on pukeutumiskysymys. Ja kameran voi jättää kotiinkin. Silloin ei sormia palele.

6 kommenttia:

  1. Harmittelin mökillä käväistessä, etten vieläkään ole ostanut digikameraa, kun olisi ollut niin paljon kaunista kuvattavaa, sellaista joihin ei vanhan kameran taidot yllä. Huurteiset puut, lumen keskelle kukkimaan unohtunut punainen ruusu, järven timanttinen pinta... Tekstistäsi päätellen kuvakulmien runsaudenpula voi pahimmillaan 'ahdistaa' :D Ehkä joulupukki silti tuo kameran... jos olen ollut kiltti. Siis pukin mielestä. :)

    VastaaPoista
  2. Sivuaskel,
    Totta se on. Runsaudenpula. Ja kuvat eivät piirrykään sitten sellaisina kuin silmä ne näkee. Olen kuullut jonkun sanoneen, ettei ottanutkaan matkallaan kuvia, kun ei osannut päättää mitä kuvaisi.

    Digikuvauksen "helppous" ja halpuus vedättävät ainakin minua vielä. Olen noviisi tässä harrastuksessani. Minun kannattaisi etukäteen päättää mitä aion kuvata ja sivuuttaa sillä kertaa muut kohteet.

    Silti suosittelen joulupukille, että toisi sinulle sen kameran. :)

    VastaaPoista
  3. Testaan vaan, kun äskeinen pitempi kommenttini ei tullut tähän, heitti pois. Sanoin siinä mm. että voiko sen kameran muka jättää kotiin, kun lähtee ulos.. ;)

    VastaaPoista
  4. Iines,
    Aika vaikeaa se on. :)

    Ärsyttävä tämä beta, kun ei välistä huoli kommentteja. Ei viitsisi aina viittä kertaa yrittää.

    VastaaPoista
  5. Digikamera on helpottanut ainakin minun kuvaamisharrastustani. Entistä järkkäriä käyttäessäni oli aina pakko miettiä, kuinka kalliiksi homma tulee. Digillä kuvaa kaikkea ohimennen tuosta vaan. Epäonnistuneet otokset voi pyyhkiä heti tai vasta tietokoneelta.

    Toinen puoli asiasta on, ettei juuri tule teetettyä paperikuvia. Ja varmuuskopiointikin on sitä ja tätä. Pitäisi ostaa tietokoneeseen ulkoinen muisti, sanovat että se on paras tapa arkistoida kuviaan.

    Kameran voi myös jättää kotiin. Kun jouduin työssäni kuvaamaan, en vapaa-aikana ottanut kameraa mukaani kuin ihan poikkeustilanteissa.

    VastaaPoista
  6. Obeesia,

    Minä en juuri lainkaan kuvannut ennen digiaikaa. Tämä blogin kuvittaminen sai minut aloittamaan valokuvauksen.

    Nyt olen toisten kuvia tarkastellessa tullut aika kriittiseksi omien otosten suhteen. Se on ehkä oppimista.

    Meidän seuraava kuviin liittyvä projekti olisi digitoida kohta katoavat diakuvat. 70-luvulta. Jos tiedostot saattavat kadota, niin näkyy käyvän myös vanhoille värivalokuville ja dioille.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!