18. lokakuuta 2006

Vesimusiikkia

Vaikka koivut vielä valaisevat lokakuista maisemaa, hämäränhyssyä riittää pitkään varhaiselle nousijalle. Tänä aamuna kiinnitin ensimmäisen kerran huomioni taivaan tähtiin säleverhon raoista. Oletin tietysti heti, että on ollut pakkasyö. Ei vielä sentään.

Läheinen kylpylä on ottanut tavakseen järjestää kynttiläuinteja aamuisin. Jo toisen kerran näin tuikkukynttilöitä sijoitetun altaiden ympärille ja kaiuttimista kaikui rauhallinen kitaramusiikki pehmeänä äänimattona. Ehkä tällä järjestelyllä on tarkoitus houkutella lisää aamukävijöitä. Ruuhka-aikana tuikut olisivat vaarallisia, mutta aamuisin altailla on ruhtinaallisesti tilaa.

Vesijuostessa oli ihan mukava katsella liekkien heijastuksia monilasisissa ikkunoissa ja muunkin valaistuksen leikkiä vedessä. En minä ennen ole kiinnittänyt huomiota valon määrään ja vaihteluihin tällä tavalla. Joko näössäni on tapahtunut muutoksia tai sitten valokuvaamisen aloittaminen on tehnyt tepposensa. Luen ympäristöä eri tavalla kuin ennen. Näen vähemmän, mutta tarkemmin. Mielestäni näen kuitenkin tällä tavoin enemmän. Paradoksaalista.

Yhdeksältä kynttilät sammutetaan ja nykyelämän hektinen tempo tunkeutuu allasosastoon. Vesijumpparyhmät alkavat ja lempeä akustinen kitara vaihtuu nopetempoiseen ja äänekkääseen musiikkiin, jonka rytmi yllyttää kuntoutujat yrittämään parhaansa ja mahdollisesti vielä enemmän. Minun on aika poistua. Nyt on vuorostaan pukuhuoneessa tilaa.

Sunnuntaisella kävelyreissullani kuuntelin toisenlaista vesimusiikkia. Kun vauhti on verkkainen, kuulee kaiken. Minut pysähdytti puron hentoinen solina. Aloin etsiä äänen lähdettä. Vettä ei näkynyt missään. Solina kuului vaimeana puron pohjakivien alta. Vedenpinta on edelleen laskenut. Rannassa voi huoletta kävellä kaislikon ulkoreunaan asti. Ihmeellinen kesä.

7 kommenttia:

  1. Kynttiläuinti kuulostaa aivan uskomattoman hienolta. Voi kun pääsisi! Mutta meidän uimahallissa tavallinenkin varhaisaamu (tiistaisin halli aukeaa klo 6, normaalisti klo 8) on ihana. Ei yhtään räisköttävää lasta tai purskuvaa Weissmüller-kloonia, vaan tilaa ja rauhaa...

    VastaaPoista
  2. Samat ajtukset, kyntiläuinti kuullostaa aivan ihanalta. Mä olen onneksi onnistunut löytämään vesijumpan, joka tehdään ilman musiikkia vain tavallinen hallin taustaräime komppaamassa.

    VastaaPoista
  3. Vesijumppa on kyllä ehdottomasti tehokkainta liikuntaa. Samalla se on lempeää. Onneksi meillä alkaa olla paikkoja, missä sitä voi harrastaa. Kynttilät ja musiikki ovat jo bonusta. :)

    VastaaPoista
  4. Kunnonpaikassa on pitkä matala. Tuossa rantakuvassa olet ihan mukavalla reitillä. Ei Kallan siltojen liikkennemelukaan tuonne kovin ärsyttävänä yllä.

    VastaaPoista
  5. Meillä on ollut jo monena aamuna talojen katot valkeassa huurteessa. Samoin nurmikko on pienessä jäähileessä.

    Kunpa vielä vähän aikaa olisi lehdet puissa! On niin paljon vielä kuvaamatta.

    VastaaPoista
  6. Seesteinen tunnelma kuvassa ja mukavasti kirjoitettu juttu.

    VastaaPoista
  7. Akh,

    Rauhallisia reittejä riittää, kun vain maa pysyisi vielä pehmeänä kulkea. Jäätyneet lehdet pakottavat hiekkaisille teille.

    Iines,

    Tänä aamuna oli ensimmäinen kuura. Pakkasta 4 astetta.

    Neulekirpulle kiitos myös. Minustakin tuo kuva on kurkistus syksyn mukavaan puoleen.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!