11. heinäkuuta 2006

Valo ja värit

Eilen tuli käväistyä vajaa parituntinen tyttären kanssa alennusmyynneissä. Olimme varhain liikkeellä, etteivät kaupat olisi väärällään vaatteiden valitsijoita. Hellekin varmaan vaikutti, ettei ollut ahdasta muualla kuin parkkihallissa. Etsimme minulle uusia väljiä, sileitä, helposti puettavia puseroita ja pellavahousuja.

Luonnollisesti eniten mieluisaa vihreää asukokonaisuutta oli jäljellä vain minikokoja. Oli siis vaihdettava väriä. Alemyynneissä pitää olla joustava ja kyetä nopeasti haluamaan jotakin muuta kuin aikomaansa. Siis aloimme metsästää sinisiä kevyitä pellavaisia pitkiksiä. Ja yhdet lopulta löysimme 10 eurolla. Pidin niitä edukkaina, koska lähtöhinta oli ollut 39 jotakin euroa. Muovikassi kädessäni sitten vasta taas tajusin, että eivät ne nyt niin kovin halvat olleetkaan. Mutta nyt on kuitenkin uudet ja siistit vetimet. Valkoinenhan sopii hyvin sinisen kanssa.

Illalla TV-ohjelman innoittamina pohdimme värien olemusta päämme pyörryksiin. Minulle kun ei mene millään jakeluun, ettei värejä oikeastaan ole olemassa. Valkoinen heijastaa kaiken pois ja musta imee kaikki värit itseensä. Fysiikka oli jotenkin hankala aine koulussa. Ulkoluvulla sain keskikoulun viidennen luokan kurssista kuitenkin kiitettävän numeron, samoin kemiasta neljännellä. Hyvästä muistista oli ja on todella apua hyvien arvosanojen saamisessa. Mutta nöyränä myönnän, että nuo kaksi ainetta jäivät arvoituksiksi. Jokohan nyt ymmärtäisi, jos viitsisi uudelleen yrittää?

Valokuvausharrastuksen myötä on alkanut enemmän katsoa tuota valoa ja samalla ihmetellä, että kuvassa valo ja värit näyttäytyvätkin aivan toisin kuin paljaalla silmällä. Luonnon värit ovat ihmeelliset. Kaikki sävyt sopivat toisiinsa. Mutta annapa olla vaateostoksilla. Jos ostaa housut yhdestä kaupasta ja alkaa metsästää niihin sopivaa yläosaa, niin johan on onnenkauppaa, että löytyy sopiva. Voihan se olla niinkin, että jokainen ihminen näkee jokaikisen värisävyn omanlaisenaan. Näinhän on sanojenkin merkitysten laita. Toinen puhuu puusta ja toinen aidanseipäästä. Ja silti me ymmärrämme toisiamme - ainakin toisinaan.

Kuvassa aamuöisen taivaan toisiaan hyväilevät pastellisävyt sellaisina kuin kamera ne näyttää. Myrsky-yön jälkeen aurinko yritti hivuttautua näkyviin.

9 kommenttia:

  1. Silmä näkee vähän toisella tavalla kuin digikamera tai filmi. Digin kanssa tuntuu olevan ongelmia taivaan kanssa. Suotimia voisi käyttää, jos sellainen kamera on.

    Edukas on mukava sana. Sitä kuulee täällä Savossa, myös muodossa evukas.

    VastaaPoista
  2. Sehän valokuvaamisessa tuntuukin "häiritsevän". Kun katson lopputulosta, melkein aina yllätyn, yleensä ikävästi. Että eihän sen tuolta pitänyt näyttää. Joskus sattumoisin miellyttää omaakin silmää. Tavoitellaaanko kuvankäsittelyillä aitoutta takaisin vai erikoisuutta?

    VastaaPoista
  3. Valokuva on aina kompromissi, mustavalkoisellekin filmille otettu, saati sitten värikuva. Tietynlaiset filmit "näkevät" tietyllä. Yksi korostaa yhtä väriä, toinen toista. Värifilmeissä on panostettu ihonvärin ja taivaan toistamiseen. Muut värit ovat sitten mitä ovat ja kuvaamon minilabbiksen jälki selaista kuin on.

    Suotimia käytettiin alkuperäisesti mahdollisimman luonnonmukaisen tuloksen saamiseksi. Mustavalkokuvauksessa käytettiin luontokuvia ottaessa monesti kelta- tai punasuodadinta tehostamaan esim pilvien näkymistä. Värikuvauksessa värisuotimet korostavat kuvauskohteessa olevaa suotimen väriä. Nyt on suotimia mitä moninaisimpiin tarkoituksiin.

    Kuvankäsittelyllä tavoitellaan sekä aitoutta että erikoisuutta. Hyvällä kuvankäsittelyohjelmalla saa värit takaisin haalistuneisiin kuviin ja mustavalkoiset kuvat tarvittaessa ehjiksi ja sävykkäiksi.

    Jos katsot kooteen horsmia, on niiden värikkyyttä lisätty, väittäisin, mutta ilman värin lisäystä ne saattavat näyttää kuvassa haaleammilta kuin luonnossa, varsinkin raa'assa auringonvalossa. Kotee vastaakin kommenttiini, että horsmien väri on taiteilijan vapautta.

    Jollei etsi jyrkkiä valo-varjo -vastakohtaisuuksia, on vallitseva hajavalo hyvä. Suora auringonvalo on usein liian raaka. Loivasti tuleva valo muotoilee usein kauniisti maisemaa tai nuuta kohdetta. Valokuvaaminen on valon kuvaamista.

    VastaaPoista
  4. Pianihirveistä ie vatsata.

    VastaaPoista
  5. Ihana ilmaus: Valokuvaaminen on valon kuvaamista. Kitos Akh!

    VastaaPoista
  6. Värejä ei todellakaan ole oikeasti olemassa, vaan ne taitavat olla vain valon heijastumaa, joka saa ilmiasunsa osittain mielikuvissa. Ajattele värejä pimeässä - mahdoton yhtälö. Joskus olen miettinyt, että ihmiset voivat nähdä värit kukin tavallaan, ainakin eri voimakkuuksin, johtuen ehkä silmän ja aivojen yhteistyötaidoista.

    Digikuvissa hämmästyy aina sitä, miten eri värisinä maisema voi piirtyä; itse sen näkee toisin.


    Mutta Liisa, nyt on huppuhyvä ja kiintoisa aihe Valokuvatorstaissa - rumuus. Kutkuttaa oikein, että mitä keksin, kun minusta rumuus sisältää kauneuden ja päinvastoin.

    VastaaPoista
  7. huppuhyvä = huippuhyvä :)

    VastaaPoista
  8. Inekselle, että musta ja valkoinen eivät oikeastaan ole värejä. Väri on heijastuvaa valoa, joten säkkipimeässä et omilla silmilläsi näe värejä. Valkoinen sisältää kaikki spektrin värit.

    VastaaPoista
  9. Iines,
    mutta ne kaiki esim. marikankaat siellä kaupan hyllyllä pimeässäkin.????

    Hyvä, että se mielikuva säilyy samana, että ne pinkat ovat samanvärisiä taas aamulla. :))))

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!