1. kesäkuuta 2006

Minuuteni matka (Runotorstai)










Yksi puhelu
murskasi minuuteni talon.
Seinät
joustivat tukea antamatta.
Ovet
eivät auenneet enää minnekään.

Ajauduin ulos itsestäni.
Syöksyin syvyyteen,
liukenin lietteeksi.
Kosketin pohjaa.

Tunnustelin sen tukevaa graniittia.
Muistin minäni.
Löysin itseni uutena.

Arpineni tanssin takaisin talooni.

8 kommenttia:

  1. Ajauduin ulos itsestäni.

    Löysin itseni uutena.

    tanssin takaisin talooni


    Minusta nuo ovat hyviä lauseita. Ja tehdäänhän runosta matkaa minuudesta uuteen minuuteen. Ihan hyvä.

    VastaaPoista
  2. En osaa runoista sanoa. Luen kyllä, joltain tuntuu tai ei. Nyt tuntuu, että hyvä kun/jos on turvallinen pohja, josta voi arpineenkin tanssia takaisin.

    VastaaPoista
  3. Koskettava tarina ja monitasoinen runo. Pidän alkusoinnuista :)

    VastaaPoista
  4. Haastan sinut! Katso ohjeet sivuiltani. :=)

    VastaaPoista
  5. Minusta tämä on paras, sisältää kaiken: Arpineni tanssin takaisin talooni. Pidin lisäksi runon rytmiikasta, sävelvaihtelusta.

    VastaaPoista
  6. This site is one of the best I have ever seen, wish I had one like this.
    »

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!