28. huhtikuuta 2006

Havahtuminen kevääseen

Edellisistä leikkimielisistä ja itsesuggeroivista postauksista huolimatta viikko on ollut raskas. Koska omat voimavarat ovat rajalliset, ylimääräiset hälytykset saavat helposti ison pyörän pyörimään. Verenpaine nousee, rintaa puristaa, lihakset kramppaavat entistä herkemmin. Jokainen puhelinsoitto tai kännykän piippaus voi tuoda viestin, joka vaatii äkkipäätöksiä. Aika on mennyt tavanomaista nopeammin viestejä lähettäen ja vastauksia odottaen. Paradoksaalista. Elämä on.

Selkälihakset ovat niin kireät, että aamulla on hitaasti hivuttautumalla kierryttävä polvilleen lattialle ja siitä sitten liikkeelle. Ellei olisi ollut ns. pakkomenoja hoitoihin eikä iki-ihanaa sielunsiskoa jakamaan taakkojani, suunnittelisinko huomenna lähteväni yksin ulos? Ehkä, ehkä en.

Bongasin västäräkin tänään. Västäräkistä vähäsen. Kevät on siis täällä. Myöhässä, mutta sille sopivalla ajalla. Mikä ihminen on päättämään, milloin kevään tulee tulla. Nyt näyttäisi siltä, että siirrymme melkein suoraan kesään. Talvikin tuli, vaikka syksy viipyili. Naapuriparvekkeelle ovat jo ilmestyneet orvokit. Vilkuilen koko ajan tummuvaa jäätä. Enemmän ja enemmän krookuksia nousee pihakoivun alle. Narsissit, tulppaanit, ja mitä siellä nyt onkaan tulossa. Koivunnorkot aukeavat kohta. Sireenin silmut paisuvat silmissä. Keltasinivalkoista krookuspenkkiä postilaatikkoreissulla ihaillessani silmiä kirveli hiekkainen kevätahava. Kaipaisin ilmaa puhdistavaa sadetta ja kunnonpitkää rauhallista unta tulevaksi yöksi. Parantavaa ja hoitavaa.

And indeed there will be time
For the yellow smoke that slides along the street,
Rubbing its back upon the window-panes; 25
There will be time, there will be time
To prepare a face to meet the faces that you meet;
There will be time to murder and create,
And time for all the works and days of hands
That lift and drop a question on your plate; 30
Time for you and time for me,
And time yet for a hundred indecisions,
And for a hundred visions and revisions,
Before the taking of a toast and tea.

Ote T.S.Eliotin rauhoittavasta runosta.

Kuvassa on mainitsemani aneeminen(?) sinivuokko.

1 kommentti:

  1. Ajattelin vain huikata tervehdyksen näin lauantaiaamuna. Ja toivotella jaksamisia. Eliotin runo on tuttu vuosien takaa. Etenkin tuo yellow smoke on jäänyt mieleen.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!