Neljältä vilkaisin kelloa ja ajattelin, että nyt nousemme ja alamme siivota lattiat pieniä vieraita varten. Ei sentään, vasta seitsemältä. Nopeasti päivä meni ruokakaupassa ja kävelyllä käydessä, siivoillessa... Perunat keitin ja sen eilen suunnittelemani vispipuuron.
Ajan kulkua nopeutti sekin, että vaarin työtoveri puolisoineen pistäytyi iltapäivällä ja joimme kahvit ja samalla muistelimme erästä elämämme vaihetta: Hyvinkää.
Mummu sattui juuri silloin soittamaan. Lupasin soittaa heti vieraiden lähdettyä.
Tällä kertaa muistelimme Arpiokummun ympäristön kaikki talot, entiset ja nykyiset. Salo, Vuorela, Kannas, Ilomäki, Väinölä, Rinne, Pahka-aho, Ylämäki, Painainen, Takanen ja vielä yksi, jonka nimeä äiti ei muistanut. Häntä tuntui harmittavan, ettei muista. Ketäpä ei harmittaisi. Enpä ollut tiennytkään, että Painainenkin on ollut asuttu talo tai torppa. Sen nimisestä suosta olin kyllä kuullut, ja Rinteellä käynyt. Samoin nähnyt Pahka-ahon ja Ylämäen rauniot.
Nyt on kaikki valmista Onnin ja Iidan tulla. Jännittävää nähdä, kalatko saavat ensimmäiseksi evästä vai mitä on pikkumiehellä mielessä edellisestä käynnistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!